kaffia ja kaakkua

Hei kaikille pitkästä aikaa!

 Kakut eivät paljon muuttuneet näistä suunnitelmista. Tarjolla oli "pääkakku" suklainen nakukakku, jossa oli appelsiininen suklaatäyte, Mustaherukkainen juustokakku, nämä olivat minun käsialaani.

suklainen nakukakku ja mustaherukkajuustokakku

Ihanan äitini puolestaan teki; suklainen kuivakakku, vanilijainen kääretorttu, porkkanakakkua sekä herrasväen pikkuleipiä. Näiden lisäksi tarjoilimme myös Geisha konvehteja ja muumitikkareita.

Työmääränä kakkuje teko ei ollut mikään suuri. Oikeastaan isoimman työn vaati pakastuksen ja teon suunnittelu, sillä lopussa kylmätilat olivat vähän kortilla. Onnkesi sain apua ihanalta ystävältäni kakkujen pakastuksessa. Tein siis omat kakkuni valmiiksi pakkaseen täytettynä, häiden aattona sitten tehtiin niihin viimeistelevät pursotukset.

-Elina

puheita ja pari leikkiä

viimeiset neuvottelut ennen ohjelman alkua

 Ruokailun ja pienen ruuansulattelun jälkeen alkoi ohjelmaosuus. Ensimmäisenä saimme kuunnella kaasojen puheet. Näissä muisteltiin matkaa tapaamisestamme nykypäivään. 

Kaasojen jälkeen pääsi suvun vanhin eli Maurin tällä viikolla 90 vuotta täyttävä mummu ääneen. Hän on kova runoilija ja tarinan kertoja ja häneltä kuulimmekin juttuja Maurin elämän varrelta. 

Halusimme vain kaksi puhetta, sillä se sopi parhaiten juhlamme luonteeseen. Morsiamen isän puheenkin päätimme jättää pois, koska isällä oli tarpeeksi jännitystä laulussaan vihkimisen yhteydessä.

Näiden puheiden jälkeen saimme kuulla kaverini Janeten laulua. Häntä säesti hänen siskonsa ukulelellä ja kappale oli Täydelliset alkp. es. Aurora. Kappale oli Maurin idea ja Janettea pyysin jo aika suunnittelun alkuvaiheessa laulamaan. Hän itse keksi pyytää siskoaan säestämään ja ukulele oli ihanan persoonallinen valinta siihen

Tämän avauksen jälkeen alkoi ensimmäinen ohjelmanumero, tiukka visa hääparista.

Kysymyksinä oli mm. Mikä oli hääparin lemmikkikissojen nimet, Mikä Maurilta meni hajalle ensimmäistä kertaa tullessaan Seinäjoelle sekä Hääparin yhteiset kiinnostuksen kohteet.

Kahdeksasta kysymyksestä parhaiten vastaanneita joukkueita oli kaksi ja kummmatkin tiesivät 7/8. Palkinnoksi jaettiin virvoittavat trip-mehut. Palkinnon keksiminen oli yllättävän vaikeaa, sillä sen tuli sopia tarpeen mukaan myös lapsille. Aluksi ajattelimme jäätelöitä, mutta juhlapaikalla ei ollut pakastinta. Jääkaappikylmät juomat upposivat voittajille kuin kuuma veitsi voihin.

Tähän väliin viimeisenä ohjelmanumerona oli kaasojen ideoima välijumppa. Juhlaväelle jaettiin paperi ja eri kohtien mukaan vieraiden oli noustava ylös. Meidän tehtävänämme oli arvata mikä oli juhlavieraiden nousemisen syy. Loppujen lopuksi ei tämä leikki ollut niin kovin miellyttävä helteellä, mutta onneksi kaikki vieraat kuitenkin osallistuivat innokkaasti.

-Elina

kuvat Kankaanpään Valokuvaamo

onnittelut ja suoraa syömään

Juhlapaikalle päästyämme kokoonnuimme ensin koko joukon voimin ulos. Siellä Maurin bestman H piti pienen alkujuonnon. Näiden tervetulosanojen myötä juhlijat tulivat sisälle perinteiseen onnittelujonoon. Onnittelujonosta halusin pitää kiinni, sillä se on kiva tapa päästä juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa.

Meidän juhlissa ei tarjottu mitään alkumaljoja, sillä halusimme juhlan alun olevan nopea. Toki alkukokoontumisen aikana olisi ollut mahdollisuus onnittelumaljoille, kun sää salli kokoontumisen ulkona. Mikäli kuitenkin olisi satanut ja tervetulopuhe olisi pitänyt pitää sisätiloissa, ei onnittelumaljoille olisi ollut oikein hyvää tilaa. Joten päädyimme ratkaisuus olla tarjoamatta onittelumaljoja.

Onnitteluista selvittyään vieraat pääsivat etsimään istumapaikkaansa. Pyrimme myös, että suurimmasta osasta vieraista olisi otettu kuva paris-/perhekunnittain. Siis näistä pariskuntakuvista tuli niin hienoja, että mun äitikin päätyi laittamaan heidän kuvansa esiin kehyksiin lapsuudenkotiini.

Kun kuvat ja paikat olivat löytyneet, saivat vieraat siirtyä suoraa ottamaan ruokaa. Käytännössä me haimme ruokamme viimeisenä, kun olimme onnitteluista päässeet. Näin ollen vältyttiin alun turhasta pönötyksestä ja nälkäiset vieraamme saivat vatsoilleen täytettä.

ruokalista

Täällä aiemmin kerroin jo meidän menun rakentamisesta ja siitä kuinka meille ei tullut virallista pitopalvelua. Keittiöllä hääräsi veljeni anoppi, kaimani Elina. Apureikseen hän sai veljeni kihlatun kaksi kaveria. On se näin jälkeen päin ajateltuna uskomatonta, kuinka onnekasta on omistaa ympärillään avuliaita ihmisiä. ♥

Pääruuan eli nyhtöpossun Mauri sekä äitini valmisti valmiiksi pakkaseen, josta sen sai vaan sulattaa ja lämmittää juhlapäiväksemme. Tämän lisäksi valmistimme kasvisruuaksi täytettyjä paprikoita, jotka täytimme myös valmiiksi häidemme aattona. Elinalle jäikin tehtäväksi vaan pilkkoa salaattipöytään ainekset, keittää, paistaa ja lämmittää tarvittavat ruuat sekä laittaa ne esille. Onneksi hänkin pääsi paikalle jo hääaattona, niin pilkkomiset saatiin silloin jo hyvään malliin.

Ruuasta saimmekin vaan hyvää palautetta. Nopeasti laskettuna ruokien raaka-aineet maksoivat yhteensä noin 330€. Tätä edesauttoi se, että tarjottavat perunat sekä maito saatiin vanhempieni maatilalta. Myös puolukkasurvokseen käytetyt puolukat löytyi äitini pakkasesta. Siis lähiruokaa parhaimmillaan. Saimme myös jotain alennusta hakiessamme raaka-aineita suoraa Valion tehtaanmyymälästä sekä muuten tutkien kauppojen tarjouksia.

-Elina 

vuodet vieriä saa - vihkiminen osa 2

"Tahdon" jälkeen oli koko vihkimisen kohokohta, nimittäin rakas isäni lauloi kanttorimme säestämänä Juha Tapion kappaleen Vuodet vieriä saa. Olin henkisesti varautunut kyynelryöppyyn, mutta nenäliina puuttui. Ensihätään Mauri ritarillisesti veti taskuliinansa esiin. Ele sai ainakin papin hymyilemään. Onneksi äitini on valveutuneempi nenäliinan kantaja, joten kaasojen avustuksella kulkeutui äidiltä nästyykin lainaan.

"Mä muistelen taaksepäin
Kai haavamme arpeen
On umpeutuneet
Toisillemme siks näin
Oomme edelleen tarpeen
Niissä yhteen kasvaneet"

Laulun lisäksi sisällytimme vihkikaavaan virren. Ainkin oma sukuni on musikaalista sorttia joten virsi oli ihan mukava keino aktivoida hääkansaa.

bestmanit jo pohtimassa tulevaa

Poistumismarssiksi valitsimme Marko Hakanpään Trumpettisävelmän. Siirryimme urkuparvelle odottamaan, että vieraat pääsevät ulos. Kun suurin häly oli eteisestä laantunut uskaltauduimme ulos. Bestmanit avasivat kirkon ovet sekä esittelivät meidät herra ja rouva Korpelana. Tämän jälkeen astelimme raikuvien aploodien saattelemana kohti kadun päätä ja hääkyyttiämme.

Hääautona meillä oli Maurin työnantajalta lainattu Scania. Aluksi en oikein lämmennyt rekka-ajatukselle hääautona, mutta täytyy sanoa, että oli se vaan pramee.

Niin vaan morsiankin pääsi kytille.

Ja niin alkoi matkamme kohti juhlapaikkaa.

-Elina

sormukset hukassa - vihkiminen osa1

Kello oli noin puoli kolme, kun siirryimme potrettikuvauksesta sakastiin odottelemaan. Toisaalta onneksi aikaa jäi, koska juuri potrettien jälkeen huomasimme, että sormukset ei oo Maurin mukana. Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että Mauri oli jättänyt sormukset mun veljen autoon. Auto oli Maurin kaverilla lainassa, kun hän vielä kävi vaihtamassa vaatteet. Onneksi sormukset ehti  hienosti ennen vihkimistä bestmaneille.

viimeiset kiristykset ja sitte mennään

Siinä vaiheessa, kun siirryimme isäni kanssa suntion johdolla eteiseen, alkoi pieni jännitys. Ensimmäistä, ja näin jälkeen päin ajateltuna viimeistä, kertaa koko päivänä jännitti. Jännitys kuitenkin hälveni, kun Toivo Kuulan häämarssin ensimmäiset sävelet pianolla säestettynä kajahti. Mikäli joltain vielä puuttuu sisääntuloon marssi, niin suosittelen tutustumaan tähän pianoversioon täältä. Edelleen se tuo kyllä hymyn huulille ja sydämen pamppailemaan.

sulhoa jännittää

Aivan vihkitilaisuuden aluksi sytytettiin muistokynttilä Maurin äidin muistolle. Jo tässä kohtaa meinasi oma kyynelkanavani pettää, mutta onneksi pääsin vielä "jaloilleni" suhteellisen nopeasti. Nyyhkytyksestä päätellen, taisi usealla Maurin sukulaisistakin kyynelkanavat aktivoitua.

 Kaasoni M luki raamatunkohdan, johon olimme valinneet 1. kirje Korinttilaisille 13 1-7. Tämä on se varmaan yleisimmin häissä luettu teksti. Vaikka miten olisimme halunneet olla erilaisia, niin myönnettäköön tämä on vaan niin ihana kohta. "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Pappi vertasi vihkipuheessaan elämää tandempyörällä ajoon. Ja muuta en oikeastaan muistakaan. Onneksi kaikki on videolla. Pappimme oli kyllä sopiva meidän makuumme. Vihkiminen oli tilaisuutena rento, mutta ei kuitenkaan unohdettu, miksi olimme kirkossa. Vaikka emme olekaan mitään kiihkouskovaisia, niin itse uskon johonkin. Uskon, että kaikkien elämänvaiheet on osa jotain suurta ajatusta. Me vaan näemme vasta jälkikäteen, miksi kaiken menneisyydessä piti tapahtua niinkuin tapahtui

sormukset tiskiin

Jatkan vihkimisestä vielä toisessa osassa, kun tuntuu, että tekstiä tästä syntyy.
Kuvat Kankaanpään Valokuvaamo

-Elina

potretit

Vihdoin päästään aloittamaan juhlapäivämme "virallinen osuus". Meidän ohjelma alkoi noin yhden kieppeillä potrettikuvauksella. Kuvat ovat siis kuvaajamme Kata Rotsténin ottamia. Katan kanssa meillä on sopimus, että saimme pienen alennuksen kuvauksestamme bloginäkyvyyttä vastaan.

Mutta pitemmittä puheitta potrettien pariin. 

8.6. aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja asteita oli lähes kolmekymmentä. Ei siis mikään aivan otollisi ilma ulkokuvaukselle. Onneksi pieni tuulenvire helpotti hellettä, mutta kyllä siinä hikipisarat valuivat itse kullakin.

helma hulmuaa ♥

Olimme varanneet kuvaukselle aikaa pari tuntia. Halusimme niittäin ottaa samalla ryhmäkuvia hääseurueen kanssa. Mun mielestä olisi ollut hassua, jos ei oltais otettu kaasojen ja betsmaneja mukaan kuvaukseen. He ovat kuitenkin panostaneet tähän päivään lähes yhtä paljon, kuin mekin.

Yksi mikä mua vähän harmittaa, ettei otettu mitään huiki hauskoja kuvia tyylillä minä ja bestmanit tai Mauri ja kaasot, vaikka olin niitä miettinytkin. Laitettakoon tämä unohdus kiireen, helteen ja jännityksen piikkiin.

Kuvauksemme kesti puistomiljöössä vähän yli tunnin. Tämän jälkeen siirryimme kirkolle, jossa oli myös kiva kuvauspaikka. Nämä kuvat on vaan niin hyviä! Rakastan tätä värikylläisyyttä ja kontrasteja.

Viimeisten potrettien aikana vihkikansaa alkoi lipua kirkolle päin. Oli siis aika siirtyä sakastiin odottamaan. Tässä vaiheessa kuitenkin huomasimme, että sormukset oli teillä tuntemattomilla. :D Tästä ja vihmisestä lisää seuraavaksi.

-Elina

-Elina

morsiamen mekko, meikki ja kampaus

Ihan ensimmäisenä pakko myöntää, että mä en ottanut yhtäkään selfietä ittestäni hääpäivänä! Voidaan vaan pohtia, mikä mua vaivaa? Okei, ehkä on ok nauttia omasta juhlapäivästään ilman mitään sen suurempia puhelimen näpräilyjä. Joten meikki ja ehkä vähän hiuksetkin on ikuistettu huonosti. Paitsi potreteissa ne on esillä parhaiten, mutta odotamme vielä potrettien lopullisia versioita. Lörpöttelyt sikseen, aloitetaan siitä suurimmasta ja kalleimmasta ja eniten aikaa kulutetuimmasta asiasta eli morsiamen mekko. 

Näistä kuvista morsiamen mekko ei aivan pääse oikeuksiinsa. Pakko kuitenkin jättää jotain säväyttäviä kuvia myöhemmälle. Oikeastaan rakastan kaikkea tässä mun mekossa, enkä malta odottaa, että saan sen lyhennettyä ja käytettyä myös tulevissa juhlissa.

Ihanan perus A-linjainen mekko, jossa kuitenkin olkaimet ja v-aukko selän puolella. Loppujen lopuksi päätettiin jättää myös helma edestä lyhemmäksi ja se sopi kuin nakutettu mekon luonteeseen. Helma oli ihanan liehuva ja ilmava, sillä sai tarpeen tullen kuumana päivänä vielä viilennettyä itseään. Ja korsettiosa, josta koko teettämisajatus lähti liikkeelle, oli niin piste iin päälle. Väriksi vielä valikoitui shampanjan vaaleanpunainen, joka takaa sen, että lyhennettynä tietynlainen häämekkomaisuus on tipotiesään.

Olen ehkä edelleen hieman sanaton, kun ajattelen mekkoani kokonaisuutena. Sain niin paljon positiivisia kommentteja, kuinka mekko oli just mun näköinen. Ihanaa! ♥ Suuri kiitos siis taitaville @Ilmatar Corsetry & Couture ja Atelje Hera.

 Hiusten puolesta mulla oli kolme toivetta, pois niskasta, korkealle, eikä liian tiukkaa nutturaa. Jotekin hämmentävää katsella näitä kuvia nyt jälkikäteen, kun kampauskin on ihan kuin mekkoon tehty. Jotenkin arvokas, mutta kuitenkin rento. Niin mun näköinen kokonaisuus. ♥ Kuinka monta sydäntä saa viljellä yhteen postaukseen?

Hääpäivän meikki, joka oli täysin mun omaa käsialaa, jätti mulle vähän ristiriitaiset fiilikset. Kuvien puolesta miekkiä olisi voinut olla hitusen enemmän, etenkin varjostuksia. Toisaalta en nykyään meikkaa edes töihin, niin tämä meikkimäärä oli mulle ihan passeli. Mulla on myös vaikea silmän muoto, kun luomivärin sais tuoda todella ylös. Tämän vuoksi ne selfiet olisivat kivoja, kun olisin saanut ikuistaa sen väriräjähdyksen luomella. Pääasia kuitenkin, että olin itse tyytyväinen, vaikka kaikkea ei nyt saakaan tänne näytille.

-Elina

kaikki kuvat @Kankaanpään Valokuvaamo Kata Rotstén

hääpäivän aamu

Miesten hääpäivän aamu oli aika toiminnan täyteinen. Hääauton koristelu sekä kylttien vieminen tien varsille oli heidän tärkein tehtävänsä. Tämän lisäksi he kävivät noutamassa kukat Kimppukivaa -myymälästä ja heittämässä pöytiin tulevat neilikat juhlapaikalle.

Toimeliian aamun jälkeen Mauri pääsi parturiin noin klo. 10 ja tämän jälkeen hän riensi vielä suihkuun. Hääpäivänämme oli siis 25 asteen hautova lämpötila, joten pieni hiki vei Maurin suihkuun vielä parturinkin jälkeen. Tästä johtuen hänen hiuksensa ei ollut mitenkään laitetut hääpäivänä, mutta emme antaneet sen häiritä. 

Miehet olivat valmiita joskus puoli yhden aikaan ja siirtyivät tällöin odottamaan valokuvaustamme.

vielä viimeiset puunaukset

 Miesten toiminnan täyteisen aamun tilalla, pääsimme kaasojen kanssa aika rennosti. Kaaso M lähti kampaajalle ysiksi ja sillä aikaa kävimme kaaso N:n kanssa kaupassa. Haimme hieman ruokaa ja tottakai skumppaa. Täytyy sanoa, että meidän aamusta ei yhtä kattavasti ole kuvia, kuin miesten. Maurin bestman K oli aika hyvä paparatsi heille.

Kympin aikaan tehtiin kaasojen vaihto kampaajalla ja samalla lähdin kaaso M:n kyydillä heille. Siellä meitä odottikin jo ihana kampaajani Maiju (@hiuksetbymaiju) Seinäjoen Koriasta. Samalla kun Maiju kokosi kampaustani, aloitin meikin tekemisen. Aamupalan ohella ehdin tehdä hyvin jo meikkipohjani valmiiksi, joten enää silmät ja perus varjostukset, korostukset ja poskipuna puuttui. Meikistä ja kampauksesta sekä koko morsiamen lookista tulossa tekstiä myöhemmin.

Olin valmis meikin ja hiusten suhteen siinä ennen kahtatoista, jonka jälkeen nopeasti jotain ruokaa ja mekko päälle. Tässä vaiheessa saapui myös kaaso N, jolle kävi pieni mekon likaantumis katastrofi, kun hän sai jostain mustan tahran rintamukseensa. Tätä tahraa aloimme poistaa raivokkaasti ja heittelimme ilmoille parhaiksi kuulemiamme puhdistusvinkkejä. Onneksi pahin tahra saatiin poistettua ja päivä jatkui skumpalla sekä siirtymisellä potrettien kuvauspaikalle.

skumppa mukana kuvauksessa! kuva Maurin veljen naisystävä

-Elina

morsiamen asusteet

Asusteeni muodotuivat pitkälti hiuskoruni sekä Kalevala Korun Vanamo -sarjan rannekorun ympärille, jotka olivatkin ensimmäiset hankinnat hääkokonaisuuteeni. Tarkempaa tarinaa pannan taustalta löydät täältä. Rannekoru minulla olikin jo valmiina, sillä se oli aikoinaan yksi valmistujaislahjoistani. Panta itsessään on niin näyttävä, että totesin muun muassa hunnun olevan turha lisä hääkokonaisuuteeni. 

Aluksi ajattelin, että hienoa olisi, jos korut olisivat samaa sarjaa, eli Vanamoa. En kuitenkaan niin ihastunut Vanamon korviksiin, että olisin tuntenut ne omakseni. Kaulakorut puolestaan ovat niin vaikuttavia yksilöitä, että en nähnyt niiden sopivan yhteen pannan kanssa. Uskon kuitenkin, että tulen jonkun sarjaan kuuluvan kaulakorun ostamaan vielä omakseni.

Tavoitteena oli siis löytää korvikset, joissa olisi helmet ja blingit. Näin se yhdistäisi hiuspantaa sekä rannekorua. Tämän lisäksi halusin kaulakoruksi jonkun todella yksinkertaisen, koska tiesin pukuni korsettiosan olevan yksi katseenvangitsija lisää.

Korvikset löytyivät Glitterin alelaarista ja kaulakoru äitini kätköistä. Onneksi ei sen suurempia etsintöjä näiden vuoksi tarvinnut tehdä.

Jo aiemmin esitellyt kengät sekä mun "kakkoskengät" eli häävillasukat olivat oikeastaan ainoat flopit hääpäivässä. Jo valokuvauksen aikana jouduin luopumaan noista kymmenen sentin koroista, koska nurmikolla ei niiden kanssa tallustelu oikein luonnistunut. Kuumuuden vuoksi mun jalat turposi aivan älyttömästi ja kenkien pukeminen niiden riisumisen jälkeen oli vähän tuskallista. Kuumuudesta johtuen, ei myöskään tullut mieleeni pukea villasukkia. Pienen sateen jälkeen, en myöskään halunnut pilata villasukkia kuraisessa pihassa. Ihan perus balleriinat olisivat olleet ihan hyvä heittää hääpäiväksi mukaan. No tallustelin sitten hääpäivän pääasiassa ilman kenkiä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä myös mun sormukset. Nää on niin kauniit! ♥

-Elina

hääviikon tunnelmat

Moi kaikille sinne ruudun toislle puolelle! Hääpäivä on ohi ja täällä kirjoittelee tuore rouva Korpela! Huh, huh, aika hurjaa, että nyt on häärupeama takanapäin! Onneksi häiden läpikäyminen on vasta edessä, kunhan saadaan päivän valokuvat.

Nyt kuitenkin ajattelin vähän kirjoittaa meidän hääviikosta. Kuvistuskuvina saatte ikään kuin "kulissien takana" otettuja kuvia hääpäivästämme.

Olin siis koko alkuviikon ma-ke töissä. Koska meillä ei kauheasti puuhaa enää hääviikolle ollut, tunsin tämän olevan hyvä ratkaisu. Maanantain - tiistain agendana oli leipoa vimeiset juustokakut. Keskiviikkona Mauri oli jo vapaalla, joten hän kävi sovittamassa pukuaan aamupäivästä, sekä hoiti muutaman jutun hääohjelmaan liittyen. Iltapäivästä suuntasimme Kauhajoelle, jossa siintivät kirkkoharjoitukset ja vihkikeskustelu papin kanssa. Samalla veimme yhden autokuormallisen häätavaraa jo vanhempieni luo. Jouduimme kuitenkin lähteä vielä keskiviikkoiltana takaisin Seinäjoelle.

onko helma hyvin?

Torstaiaamu alkoi, kun haimme aiemmin tekemäni hääkakut pakastuksesta kaverini luota. Sen lisäksi tontilla käytiin mittaamassa vielä talon nurkkien paikat. Ja tottakai noudettiin Maurin vuokrasmokki Tyynelästä. Lopuksi kävimme ostoksilla, hakemassa vielä uupuvia juttuja. Tämän jälkeen köröttelimmekin Kauhajoelle kissojen sekä loppujen hääkamppeitten kera. Illemmalla saimme myös juhlapaikan avaimen ja ensimmäiset tavarat roudattiin myös sinne.

takahuoneessa ohjelmien välissä

Perjantaina juhlapaikalle saavuimme joskus aamulla 10 jälkeen. Aluksi olimme siellä Maurin kanssa kahden, kun äitini jäi pikkuveljen kanssa pakkaamaan vielä toisen auton. Meillä meni juhlapaikalla vielä istumapaikat uusiksi, sillä pöytäjärjestys muuttui hieman. Onneksi paikat oli muutenkin arvottu, niin pieni lisäsekoitus ei ollut pahitteeksi. Tästä paikkojen arvonnasta lisää varmasti myöhemmin. Kun päydät saatiin aseteltua, lähti Mauri ja pikkuveljeni vielä kauppaan hakemaan muutamia puuttuvia ja koristelua auttavia asioita. Tällä välin me laitettiin pöytiin koristeet äidin ja kaaso N:n kanssa.

Kahdentoista jälkeen saapui meidän keittiövastaava ja äiti siirtyi hänen kanssaan keittiölle valmisteleviin puuhiin. Me laitettiin Kaaso N:n kanssa loput salin puolella valmiiksi, paitsi Mauri ja pikkuveljeni saivat hoitaa seinien koristelun. Pääsimme lähtemään juhlapaikalta siinä alkuillasta viiden aikaan, joka ilahdutti itseäni suuresti! Eniten olisi ärsyttänyt, jos koristelu olisi venynyt sinne puoleen yöhön. 

Mauri kävi vielä bestmaninsä kanssa viemässä loput juomat ja yhden ohjelmanumeron oheistarpeet juhlapaikalle illalla. Tämän jälkeen he lähtivät viettämään poikien iltaa heille vuokratulle talolle. Me puolestaan vietettiin mun viimeistä neiti-iltaa mun vanhempien luona kaasojen kanssa. Meidän ilta meni enemmänkin seuraavan päivän ohjelman läpikäymiseen. Puhumista olisi ollut enemmänkin ihan normijutuista, mutta järki sanoi, että parempi painua pehkuihin siinä yhdentoista aikaan. Ja täytyy sanoa, että itsellä ei onneksi ollut mitään nukahtamisvaikeutta.

-Elina

polttaripäivä!

Pienenä mileenpalautuksena täältä voi käydä lukemassa, millaisia polttareita toivoin.

Mun polttarit alkoi lauantaina 23.5. ysin jälkeen sillä, kun sain sosiaaliseen mediaan spämmikuvia polttarivieraista mun kasvoista tehty maski päällä.

tällä tyylillä x11

Tämän jälkeen tila-auto sekä henkilöauto saapuivat noutamaan mua meidän porukoilta.

Tähän väliin siis huomiona, että olin aika varma mun polttareiden olevan juurikin tänä viikonloppuna, koska aika oli käymässä vähiin. Toisena huomiona on, että meillä ei todellakaan ollut mitään ajatusta mennä kyseisänä viikonloppuna mun porukoille. Vaan Mauri ilmoitti asiasta mulle edellisenä iltana töistä tuleessaan. Tämä siis herätti mun epäilystä entisestään, koska mitään fiksua painostavaa syytä tähän ei ollut. Joten sinällään tämä "kaappaus" ei tullut yllätyksenä.

retkikunta valmiina!

Määränpäänämme oli Merikarvia ja siellä pieni melontareissu osittain koskisissakin paikoissa.

Avoimin mielin, mutta pieni pelko päällä lähdettiin kanoottireissulle, joka osoittautuikin ihanan rentouttavaksi touhuksi. Matkaa myös edesauttoi pieni terve kisailumeininki hyvällä porukalla. Myös toisen kaason ihastuttava "Kanootin kapean vesille työnsin. Seuraa nyt majavaa vaeltavaa." - laulu kohotti tunnelmaa.

lautassa

Lauantain sää ei ollut mikään ihanteellinen, mutta onneksi aamun vesisade oli väistynyt ennen kanoottireissua. 

Melonnan jälkeen suuntana oli Kankaanpää ja maittava annos lasagnea. NAM! My favorite!

sain kirjeitse aina tietoa seuraavista tapahtumista

 Ruuan jälkeen siirryimme Kankaanpään Stage Bar - Karaokeen, jossa meille oli varattu pieni drinkkikoulu. Meikäläinen sai tehdä ensimmäisen taidonnäytteen. Itsekehuna täytyy sanoa, että mun Sex on the Beach onnistui aika mainiosti! Toisena drinkkinä tein Morning Mistin, josta tais tulla mulle toinen lempparidrinkki.

drinkkilista

Drinkkien teon lomassa käytiin pieni kisailu siitä, kuka polttarittarista tietää morsiammen parhaiten. Oheistoimintana vetäisin Ellinooran Carrien karaokessa, sekä tottakai kattottiin vähän lätkää.

Morning Mist

 Tämän jälkeen lähdettiin ttas kruisailemaan takaisin Marikarvialle päin. Matkalla tehtiin random pysähdys yhdellä p-paikalla. Vuorossa oli joukkuekisa. Tämä tuli hyvään kohtaan, sillä kaikki olivat hieman väsähtäneitä ruuan ja drinkkien jälkeen.

Meidät jaettiin kolmeen ja joukkueviestinä tehtävämme oli saada dipattua tamppooni pulloon, turvottaa tamppooni pullossa olevalla vedellä ja kuljettaa pullo joukkueen seuraavalle jäsenelle. Ei mikään helpoin tehtävä tuulella.

Pyllistelevät naiset oli varmasti ohikulkijoille ihmetyksen aihe.

Saavuimme takaisin Merikarvialle ja tällä kertaa Mericampingille, josta meille oli varattu saunat. Oli siis morsiussaunan aika. Mut istutettiin havujen (ettei unohdu elämän kivikkoisuus) sekä kuuman kolikon (tuo vaurautta) päälle. Tämän lisäksi selkään hierottiin aimo annos suolaa, ettei vanha suoja enää alkaisi janottaa. Lopuksi vielä vaippa päähän hedelmällisyyden takaamiseksi. Siinä sitten muutamat löylyt heiteltiin, kunnes kävin vielä viskaamassa eksäni mereen. Yhteensä saunottiin noin tunnin verran, ja hulluimmat kävivat uimassa asti. Musta on tullut niin nössykkä vanhemmiten, että en uskaltanut kastaa kuin nilkkaan asti.

Saunan jälkeen muutama tyyppi joutui lähtemään, mutta meidän muiden ilta jatkui Porissa. Sieltä oli vuokrattu keskustan taajamasta meille omakotitalo. Ilta oli selkeästi jatkumassa viihteelle. Vaimokokeeni ei kuitenkaan ollut päättynyt talolle saapumiseen, toisin kuin luulin. Vaan keskustaan jalkautuessamme sain LAST CHALLENGE -kuoren.

Mun tehtävänä oli selfiebingo. Eikä riittänyt yksi, vaan täytyi olla kaksi bingoa. Selfiebingon oikean viihdearvon saamiseen olis tarvittu kyllä enemmän kulkijoita Porin keskustassa. Uskon, että sää vaikutti ihmisten vähyyteen. Sain kuitenkin, ehkä jopa pienellä vilunkipelillä, kaksi bingoa, joten pääsimme siirtymään baariin.

Meille oli varattu pöytä Heidis bier barista, joka on After-Ski baariketju, jossa mm. pöydillä tanssiminen on sallittua. Oli siis aivan mahtava baarivalinta! Polttarikirjeen saadessa baarivaatteet sanan kohdalla huokaisin syvään, sillä mikään perus Ilona ei välttämättä olis rankan päivän jälkeen jaksanut innostaa. Ainoana miinuksena paikalle antaisin sen, ettei siellä oikein voinut jutella, kun musiikki soi niin kovalla. Musiikista kuitenkin myös plussaa, koska soi tosi kivoja nostalgisiakin biisejä!

Ruohonjuuritasolla

Loppukateettina sanottakoon, että oon tässä elämänvaiheessa saanut todeta, että mulla on aivan mahtavia ystäviä! Kuinka onnekas ihminen voikaan olla, kun on haalinut niin sopivan hulluja ihmisiä ympärilleen. Plus suuri kiitos kaasoille vaivannäöstä, joskus kenties toisin päin. ;)

-Elina

TJ10