"Tahdon" jälkeen oli koko vihkimisen kohokohta, nimittäin rakas isäni lauloi kanttorimme säestämänä Juha Tapion kappaleen Vuodet vieriä saa. Olin henkisesti varautunut kyynelryöppyyn, mutta nenäliina puuttui. Ensihätään Mauri ritarillisesti veti taskuliinansa esiin. Ele sai ainakin papin hymyilemään. Onneksi äitini on valveutuneempi nenäliinan kantaja, joten kaasojen avustuksella kulkeutui äidiltä nästyykin lainaan.
"Mä muistelen taaksepäin
Kai haavamme arpeen
On umpeutuneet
Toisillemme siks näin
Oomme edelleen tarpeen
Niissä yhteen kasvaneet"
Kai haavamme arpeen
On umpeutuneet
Toisillemme siks näin
Oomme edelleen tarpeen
Niissä yhteen kasvaneet"
Laulun lisäksi sisällytimme vihkikaavaan virren. Ainkin oma sukuni on musikaalista sorttia joten virsi oli ihan mukava keino aktivoida hääkansaa.
 |
| bestmanit jo pohtimassa tulevaa |
Poistumismarssiksi valitsimme Marko Hakanpään Trumpettisävelmän. Siirryimme urkuparvelle odottamaan, että vieraat pääsevät ulos. Kun suurin häly oli eteisestä laantunut uskaltauduimme ulos. Bestmanit avasivat kirkon ovet sekä esittelivät meidät herra ja rouva Korpelana. Tämän jälkeen astelimme raikuvien aploodien saattelemana kohti kadun päätä ja hääkyyttiämme.
Hääautona meillä oli Maurin työnantajalta lainattu Scania. Aluksi en oikein lämmennyt rekka-ajatukselle hääautona, mutta täytyy sanoa, että oli se vaan pramee.
 |
| Niin vaan morsiankin pääsi kytille. |
Ja niin alkoi matkamme kohti juhlapaikkaa.
-Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti