sormusta mä metsästän

Päätettiin vihdoin ja viimein lähteä sormusten katselukierrokselle. Ihan ensin suuntasimme Kultajouseen, jossa kysäisin heti Princessin sormuksia, joissa timantit ulottuvat kihlan päälle. Niistä ihastuin oitis sormukseen nro. 20081885, kun sen kihlan pariksi laitoin.

Tähän väliin pakko myös hehkuttaa mun kihlaa, joka on siis Kohinoorin kihlasomus timanttileikkauksella. Vaikka sormus ittessään on yksinkertainen, niin timanttileikkaus kimaltelee timanttien tavalla eikä tarvi parikseen välttämättä mitään supertimanttia.

Meidän sovittelukierros päättyi tähän yhteen liikkeeseen, kun Maurin kaverilta tuli soitto ja piti lähteä sitä auttamaan. Toisaalta olin ihan tyytyväinen vaan tähän yhteen liikkeeseen, sillä olin niin ihastunut tähän Princessin sormukseen.

Muutenkin näillä helteillä mun sormet on niin turvoksissa, että kihlakin meinaa välillä juuttua. Joten sovittelu ei ollut kovin mielekästä.

Jäinkin ihailemaan tätä sormusta Maurin ottamasta kuvasta. Kaikessa kauneudessaan tämä kivi taitaa olla himpun liian iso mun makuun. Oon myös ihastunut todella sirorunkoisiin sormuksiin.

Tässä postauksessa kerroikin vähän, kuinka haluaisin teetetyn sormuksen. Siispä viikko sitten käytiin kultaseppä Hanhiniemen liikkeessä Seinäjoella. Samantyylisiä sormuksia he ovatkin aiemminkin valmistaneet. Kapeammalla rungolla ja pienemmällä timantilla teettäminen onnistuu.

Teetetyn sormuksen hintaan pystytään vaikuttamaan käyttämällä asiakkaan omaa kultaa. Ajateltiinkin siis käyttää vanhoja sormuksia, mutta myös mahdollisesti Maurin isän itse kaivamaa kultaa.

Maurin isällä siis on oma pieni kultavaltaus Lapissa, josta se suunnilleen joka vuosi käy käsin huuhtomassa kultaa. Joku vuosi on tuottoisampi kuin toinen, ja parin viikon päästä kuullaan onko tämä vuosi ollut kumpaa sorttia. Mikäli kultaa on löytynyt, ajattelimme kysyä, olisko hän kullan muodossa valmis avustamaan. Näin samalla sormuksesta läytyis yhteyksiä sekä mun että Maurin sukuun.

Tästä mitä luultavammin jatkamme teettämisen tiellä. Tästä prosessista kuulette lisää sitä mukaa, kun se etenee.

Maurin sormuksesta sen verran, että se haluaa pitäytyä vaan kihlassaan. Se kyllä jäi ihailemaan joitain Hanhiniemellä olleita miestensormuksia sillä silmällä. Mutta alkuperäinen ajatus sillä oli olla ostamatta erillistä vihkisormusta.

-Elina

TJ 314 

hääkengät löytyivätkin kaapista

Yleistä kenkäpohdintaa kävin aikaisemmin tässä tekstissä. Sen jälkeen erilaisia kenkävaihtoehtoja on tullut selattua useaan otteeseen pähkäillen. Melkein jo sain kenkäasiasta kehitettyä itselleni ongelman. 

Ihastuin Iron Fistin kenkiin, mutta meidän häiden väreihin ei heiltä löytynyt sopivia kenkiä. Missään vaiheessa ei myöskään valkoiset kengät ole mua kamalasti säväyttäneet. Perus vaaleanpunaiset avokkaatkin tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Mustia korkkareita katsellessani silmiini pisti blingeillä koristellut kengät. Ja silloin se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi mä edes katselen hääkenkiä, kun mulla on hyvät kengät jo valmiiksi kaapissa? Harvemmin nykyään tulee edes korkokenkiä käytettyä, joten tuntuu hyvältä säästää tässä kohtaa.

Nämä korkkarit on Tamariksen Trend -mallistoa ja ostettu mun ylioppilasjuhliin vuonna 2013, jonka jälkeen nämä on ollu aika pitkälti mun luottokorkkarit. Multa löytyy samantyyliset kengät myös kultaisilla glittereillä, mutta hopea sopii meidän häihin paremmin. 

Kenkäasia ratkesikin siis aika kivuttomasti, eikä tarvitse enää mitään sisäänajoakaan näille tehdä. Ehkä pientä pölynpyyhkimistä ja pesun vois kengille tehdä vielä ennen hääpäivää, että ovat freesissä kunnossa.

-Elina

TJ 321

ehkä häälehtinen, ehkä ei

Mä oon usein semmonen, että kun saan omasta mielestäni hyvän idean, niin siitä tulee ikään kuin päähänpinttymä. Eikä sitä pinttymää saa pois muuten kuin toteuttamalla sen. Näin on käynyt hääsuunnittelun aikana jo mun häämekon, Maurin puvun ja mun vihkisormuksen kanssa, eikä ne yleensä ole mitään halpoja pinttymiä.

Ihan suunnittelun alussa päätin, että meille tulee häälärpäke/häälehti, eli kyseessä vahva pinttymä. Aloitinkin jo vuosi sitten Canva.comissa graafisen suunnittelun meidän lehtiselle. Totesin kuitenkin, että budjettiin ei sovi lärpäkkeen painattaminen. Lisäksi haluan istumajärjestksenkin sisällyttää lehtiseen, niin aikataulu ei anna tilaa painatukselle. Eli luultavasti kirjoittaisin kaiken puhtaaksi Wordillä.

Askartelin pienen osviittaa antavan lärpäkkeen ja totesin, että A5 koko olisi parempi.

Mitä tämä lehtinen sitten sisältäisi?

Kannessa komeilisi meidän nimet ja hääpäivä. Sen lisäksi siitä löytyisi meidän häähashtag (joka luultavasti tulee olemaan #EMHÄÄT2018). Alaosan tyhjään tilaan ajattelin aluksi laittaa taskun, johon tulisi nenäliina onnenkyyneleille. Maurin kommentti nenäliinoihin oli:

"Jos tehdään vaan niin, että kun kakki istuu kaasot ja bestmanit käy viemäs vessapaperirullat kiertoon"

Eli se ei saanut kannatusta. Toinen mahdollinen olis joku meihin sopiva juttu, esim. kissatarra. Tai sitten perinteisemmin jotain lausahduksia, kuten "kesä on kreisi, tänään rakastutaan".

Sisäpuolelta löytyisi ensin meidän tärkeän päivän tärkeät henkilöt, kirkon vihkikaava ja mahdollinen virsi. Eli lehtinen pitäisi jakaa jo kirkkoon tultaessa.

Samoin juhlan osalta lehtisestä löytyy niin ruokalista, kakkulista ja juomalista, kuin ohjelma illalle. Ja lopulta se istumajärjestys. Näin ei tarttis erikseen miettiä miten juhlapaikalla ilmoittaa istumajärjestys ym. tärkeät infot, ja vieraille jäis joku konkreettinen muisto.

Huonoja puolia tässä kuitenkin tuntuu silti olevan. Ihan ensiksi, kuinka monelta tämä jää kirkkoon tai autoon? Lisäksi yhden menulappusen sijaan me tulostettaisiin kymmeniä menusivuja, samoin kuin lähes kaikkia muitakin sivuja. Se tuntuu vähän luonnonvarojen hukkaamiselta. Ja kolmanneksi kuinka monet kymmenet me näitä jouduttaisiin tulostamaan ja nitomaan?

Ehkä tässä jo perustelinkin itselleni, että tämä pinttymä ei ole ihan totetuttamisen arvoinen. Silti tässä on jotain ideaa, josta tykkään, sillä istumajärjestyksen esittäminen on mulle suuri kysymysmerkki. Enkä yhtään tykkää pöytäkolmio -ajatuksesta, koska en haluais pöytiin mitään ylimääräisiä tötteröitä.
 
Muilla ajatuksia häälehtisestä? Tai hyviä ideoita pöytäkolmioiden korvaajiksi?

-Elina
TJ 323

meidän valo- ja videokuvaajat

Vihdoin ja viimein meidän valo- ja videokuvaajat on varattu. Toki valokuvaajan kanssa on tapaaminen vasta parin viikon päästä. Sen jälkeen on nimet sopparissa ja nähty toimiiko henkilökemiat, mutta uskallan olla aika varmoilla vesillä näiden juttujen suhteen.

Aloitetaan vaikka sillä videokuvaajalla, sillä sen valinta oli helpompi. Kyseessä on Etelä-Pohjalainen MM-filmi, jonka näin työntouhussa jo viime kesänä mun ystävän häissä. Kun tämä ystävä sitten häiden jälkeen kehui ja suositteli yrittäjää, olin aika varma, että päädymme tähän videokuvaajaan.

Mauri ja mun vanhemmat oli siis aluksi vastaan videokuvaajaa, koska kuulemma rahat menee ihan hukkaan. Mutta minä menen kerran naimisiin, ja haluan muistaa sen päivän muutenkin kuin sumeissa muistikuvissa.

Onneksi videokuvaajamme on edullinen, 540€ sis. matkakulut  (listahinta, ei yhteistyötä).  Harmiksi ei saada häävideosta mitään traileria, että pääsisitte sitä ihastelemaan, mutta varmasti tulen kertomaan heidän työn hedelmistään sitten myöhemmin.

Videokuvaajat Marko Mäenpää sekä hänen vaimonsa Mari ikuistavat hääpäiväämme kahdeksan tunnin ajan. Ensin kirkossa kolmella kameralla ja hääpaikalla kahdella kameralla. Päivä paketoidaan kahdelle eri DVD:lle, 40 min DVD vihkimisestä ja toinen 1,5 h juhlista. Kopioita häävideoista saamme kolme kappaletta (johon siis kuuluu vihkiminen+juhla), joita voidaan jakaa sukulaisille.

Kaikista hauskinta tässä on se, että mä en edes muista nähneeni videokuvaajia kuin muutaman kerran ystäväni häissä. Joten senkin suhteen ovat ammattilaisia omassa työssään.

Kuva: Pixabay

 Sitten siihen valokuvaajaan.

Mulla oli jotenkin niin pitkä kriteerilista, että olen edelleenkin vähän pyörällä päästäni. Aloitin etsimisen jo varmaan viime vuoden lopulla seuraamalla Facebookissa häät kuviksi -ryhmää. Poiminkin sieltä aimoannoksen kuvaajia seurailuun Instagramiin (käykää seuraamassa miserybusinesswedding, jos ette vielä ole). Lisäksi Googlailin eri hakusanoilla lähipaikkakuntien valokuvaajia.

Sitten alkoikin se rankkaus. Tärkeintä oli, että kuvaaja on suht läheltä. Miksi ajattaa kuvaajaa Helsingistä tai Itä-Suomesta, kun lähempänäkin on tarpeeksi tarjontaa?

Sen jälkeen tuli varmaan se budjettikysymys. Karsinkin raakalla kädellä kaikki pois, jotka olivat ilmoittaneet nettisivuillaan 8h kuvaukselle hinnaksi reippaasti yli 1000 euroa.

Seuraava kriteeri oli nuorekkuus ja värit. Halusin, että kuvaaja on aallonharjalla nykypäivän trendeissä ja että kuvat ovat selkeitä ja värit kirkkaita. Ikäväkseni huomasin myös, että osalla harrastelijoista oli kuvat epätarkkoja, joten se karsi jonkin verran.

Tarjouspyynnöt lähetin loppujenlopuksi neljälle kuvaajalle, joista kolmelta sain vastauksen. Yhden valokuvaajan hinta oli meille liian korkea, joten vastakkain jäi kaksi hyvää. Lopullisen valinnan teossa otin huomioon kaasojen ja äitini sekä tietysti Maurin mielipiteitä. Se sanottakoon, että Maurin kanssa yhdessä valittiin kaikki kuvaajat, kelle tarjoukset lähti. Ettei ihan vaan kuulosta siltä, että oon valinnut kaiken yksin.

Meidän häät tulee kuvaamaan siis Kankaanpään Valokuvaamo Kata Rotstén. Itseasiassa hän on yksi niistä, jonka löysin vaan umpimähkään Googlailemalla. Aika hyvä saavutus. :D Mutta hänestä kertoilen enemmän sitten tapaamisen jälkeen.

Kuva: Pixabay

-Elina

TJ 327

minne hääyöksi?

Voi miten ihanaa näillä helteillä olis loikoilla jossain järven rannalla. Mun harmiksi meidän mökki ei oo järven rannalla, eikän ihan vielä yöpymiskunossakaan.

Tästä päästäänkin, ikään kuin pienenä aasinsiltana, meidän hääyön viettopaikkaan.

Pienenä pohjustuksena siis: Mun vanhemmat osti meidän maatilasta lohkotun paikan, jossa torppaa oli pitänyt iskän isoisän veli. Nyttemmin paikka on ollu kesäpaikkana jälkipolville, mutta viime vuosina se on ollut täysin käyttämätön. Tänä keväänä jälkipolvet halusivat myydä paikan ja me oltiin halukkaita ostajia. Toki pientä pintaremonttia tämä kaipaa, ja sen edistymistä pääsee seuraamaan toisesta blogista.

pihapiiri kaipaa myös ehostusta

Ihan alunperinkin mietin meille hääyön viettopaikaksi jotain mökkiä. Tällä hetkellä tämä on varmasti halvin ja paras vaihtoehto.

Kauhajoelta löytyy kyllä varsin hyvä hotelli, mutta en miellä sitä meidän paikaksi. Kuulostaahan se luksukselta, makoilla puhtaissa valkeissa lakanoissa ja nauttia runsasta aamupalaa.

Todellisuudessa se meillä kuitenkin menis niin, että mä nousen ylös viimeistään kasilta ja alan fiilistellä eilispäivää. Mauri nukkuu tasan siihen asti kunnes mä herätän sen, että pitää lähteä siivoamaan juhlapaikkaa.

Kaikista onnellisin olisin, jos pääsis omaan kotiin nukkumaan, siellä kuitenki nukuttais parhaiten. Se ei kuitenkaan oo ihan mahdollista 60 km välimatkasta johtuen.

Me otetaan se hotellihääyö huomioon sitten vaikka häämatkalla.

Mökin kanssa tavoitteena meillä on pitää siellä syksyllä häägroup tapaaminen, joten ei kun pensseli käteen ja maalaamaan. Samalla selviää, kelpuuttaako kaasokaksikko viettämään mun kanssa viimeisen neitiyön myös mökillä, vai kehitelläänkö suunnitelma B.

-Elina

TJ 330

kaikki on ajatustasolla valmista

Kun aloitin (aloitimme) suunnittelun suunnilleen puolitoista vuotta sitten, olin aluksi aika hiljainen meidän häistä. En päivitellyt hääjuttuja kuin blogiin tai vaihdoin ajatuksia pian naimisiin menevien ystävien kanssa. Nyttemmin onneksi äitini ja kaasot on ihan innoisssaan mukana hakemassa inspiraatiota.

kuva: Pixabay

Jotain hyötyä siitä aikaisesta aloituksesta on kuitenkin ollutkin.
Tällä hetkellä eletään konkretisoitumisen aikaa. Näin 11 kuukautta ennen häitä olen iloinen kun voin todeta "eihän se oo kun teköö vaan". Pitkäaikaisen inspiraation keruun ja ideoiden pyörittelyn ansiosta mulla on aika selkeät visiot siitä, mitä haluan meidän häihin. Toki jotkut ideat kaipaa vielä hiomista, mutta yleisilme on valmis mun päässä.

kuva: Pixabay

Tämän kesän morsiamia innolla seuranneena, oon saanut niiltä suunnattoman paljon apua mitä kannattaa ja mitä ei kannata jättää hääviikon murheeksi. Mun tavoitteena on, että häävikolla hoidettaisiin vain pakolliset viimehetken hankinnat sekä juhlapaikan koristelu. 

Olen päättänyt myös, että en ota ainakaan koko hääviikkoa kesälomaksi. Koska tiedän itse, että toimin parhaiten pienen paineen alaisena. Hommat hoituu sukkelammin, mitä vähemmän on luppoaikaa.

Lopuksi on mainittava, että me ei millään oltaisi tällaisessa tilanteessa, jos en bloggaisi. Kirjoittaminen saa mun ajatukset järjestymään sekä blogikavereilta saa paljon tsemppiä ja lisäinspiraatiota. Ehdottomasti suosittelen kaikille hääbloggausta, jos kirjoittaminen kiinnostaa! :)

-Elina
TJ 333

hääaskartelu: kirjekuorten koristelu

Päätin jo aiemmin, että meidän hääkutsujen kirjekuoret ei tule olemaan helmiäisvalkoiset. Siis säästämme ja pitäydymme ihan perus kirjekuorissa. Pari viikkoa asiaa makusteltuani totesin, että kyllähän niissä kuorissakin olis kiva olla jotain ektraa. 

Olin jo varautunut opettelemaan jotain koukeropiirtoa, että kirjekuoret saisivat hienon koristelun. Onneksi ratkaisu asiaan käveli itsestään mua vastaan Halpa-Hallissa.

vielä 50 kirjekuorta koristeltava

Nämä tarralliset puiset kulmakoristeet osuivat silmiini, kun kävin katselemassa millaisia askarteluglittereitä oli tarjolla. Ihan alkuperäistarkoituksessa nämä on ihan vaan kulmakoristeita, eikä suinkaan sapluunoita.

Testailin ensin lyijykynällä onnistuuko nämä sapluunana ja lopputulema oli se, että vain sydän on sopiva siihen tarkoitukseen. Onneksi muut voi hyödyntää johonkin normi askartelussa.

ehkä jotain glitteriä se vielä kaipaa

Sydämen olisi voinut tehdä mieluummin häiden väreihin sopivalla vaaleanpunaisella, mutta mun brushduoissa ei sitä sävyä ole. Joten ihan perus punainen saa kelvata.

kynät: Suomalainen kirjakauppa

-Elina

TJ 338

esittelyssä vihkikirkkomme

Vihdoin ja viimein kävin nappaamassa muutamat kuvat meidän vihkikirkon edustalta, jotta pääsisin esiittelemään sitä teille. Vihkikirkkonamme toimii siis Kauhajoen pääkirkko.

Kaikista eniten tykkään tästä kirkon edustastan puistomaisuudesta, sillä kirkolle kulkee kolme kevyen liikenteen väylää, joita reunustaa koivukujat. Parkkipaikat jäävät puiden taa.

Itse kirkkorakennus ei ole ulkoapäin niin kamalan - kuinka sitä nyt kuvailisi - kaunis. Tämä 1958 vuonna käyttöön vihitty kirkko on yksi Etelä-Pohjanmaan nuorimmista kirkoista. Aikaisemmin paikalla ollut vanha perinteinen puukirkko tuhoutui tulipalossa 1956.

Meillä meinasi olla tiukat paikat häidemme suhteen, sillä äitini ilmoitti viime viikolla, että kirkon on puhuttu menevän remonttiin ensi kesänä. Onneksi asia selkisi ja remontti alkaa vasta heinäkuussa 2019.

Oikea syy, miksi olen tähän kirkkoon tykästynyt, on sen sisätilat. Vaikka vanhat kirkot kattomaalauksineen ja kruusauksineen ovat kauniita ja mahtavia käsitaidonnäytteitä, tykkään tämän kirkon pelkistetyistä sisätiloista. Penkkeihinkään ei tarvitse ahtautua, vaan ne on mitoitettu ihan modernin ihmisen mukaan.

Maurin kommetti kylläkin oli, että koko kirkko muistuttaa enemmän vankilaa, mutta oli silti suostuvainen menemään täällä vihille.

kuva: http://www.kolumbus.fi/~kj2731/kirkot/kauhajoki2.htm

kuva: http://www.kolumbus.fi/~kj2731/kirkot/kauhajoki2.htm

-Elina
TJ 341