Mauri haluais, että mulle teetetään just semmonen sormus, jollaisen haluan. Eikä mulla siihen mitään vastalauseita olekaan. Maurilla ja tulevalla appiukollakin on tuttavapiirissä muutamiakin koruseppiä, joten unelmat ei niin kaukaisia olekkaan. Toki ennen mitään lopullisia päätäksiä haluan käydä sovittelemassa, millaisesta sormustyylistä tykkään ja mikä sopis mun kihlan pariksi.
Äidille, kun asiasta mainitsin, hän muisti, että omistaa yhden kultasormuksen, jota ei ole ikinä käyttänyt. Kyseinen sormus on äidilleni "muistosormus", jonka on saanut oman tätinsä jäämistöistä.
 |
| Äidin tädin sormus |
Samalla, kun äiti etsi arkistoista tuota "perintösormusta", itse muistin, että oon omalta kummitädiltäni saanut joskus lapsena kultasormuksen, joka ei silloin enää mahtunut hänelle. EIkä se nyt enää mahdu omaankaan sormeen.
 |
| oman tätini sormus |
Näistä sormuksista innostuneena oonkin kiinnostunut ideasta sormuksen teettämiselle. En oikein tiedä vielä miten se käytännössä toimii, koska näistä pitäisi vielä rikastaa valkokultaa. Mutta ei kai se auta kuin käydä kultasepän puheilla. Tykkään ideasta, että mun sormukses olis myös "syvempää" tunnearvoa, yhtään naimisiinmenoa väheksymättä.
Vähän ihastuin malliltaan tuohon tädiltäni saatuun sormukseen. Yksinkertainen ja siro, joka ei kuitenkaan ihan perinteinen rivisormus ole. Ja sopii vielä kauniisti mun mielestä oman kihlani viereen. Tällainen siis valkokultaisena, kiitos.
-Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti