vuodet vieriä saa - vihkiminen osa 2

"Tahdon" jälkeen oli koko vihkimisen kohokohta, nimittäin rakas isäni lauloi kanttorimme säestämänä Juha Tapion kappaleen Vuodet vieriä saa. Olin henkisesti varautunut kyynelryöppyyn, mutta nenäliina puuttui. Ensihätään Mauri ritarillisesti veti taskuliinansa esiin. Ele sai ainakin papin hymyilemään. Onneksi äitini on valveutuneempi nenäliinan kantaja, joten kaasojen avustuksella kulkeutui äidiltä nästyykin lainaan.

"Mä muistelen taaksepäin
Kai haavamme arpeen
On umpeutuneet
Toisillemme siks näin
Oomme edelleen tarpeen
Niissä yhteen kasvaneet"

Laulun lisäksi sisällytimme vihkikaavaan virren. Ainkin oma sukuni on musikaalista sorttia joten virsi oli ihan mukava keino aktivoida hääkansaa.

bestmanit jo pohtimassa tulevaa

Poistumismarssiksi valitsimme Marko Hakanpään Trumpettisävelmän. Siirryimme urkuparvelle odottamaan, että vieraat pääsevät ulos. Kun suurin häly oli eteisestä laantunut uskaltauduimme ulos. Bestmanit avasivat kirkon ovet sekä esittelivät meidät herra ja rouva Korpelana. Tämän jälkeen astelimme raikuvien aploodien saattelemana kohti kadun päätä ja hääkyyttiämme.

Hääautona meillä oli Maurin työnantajalta lainattu Scania. Aluksi en oikein lämmennyt rekka-ajatukselle hääautona, mutta täytyy sanoa, että oli se vaan pramee.

Niin vaan morsiankin pääsi kytille.

Ja niin alkoi matkamme kohti juhlapaikkaa.

-Elina

sormukset hukassa - vihkiminen osa1

Kello oli noin puoli kolme, kun siirryimme potrettikuvauksesta sakastiin odottelemaan. Toisaalta onneksi aikaa jäi, koska juuri potrettien jälkeen huomasimme, että sormukset ei oo Maurin mukana. Muutaman puhelun jälkeen selvisi, että Mauri oli jättänyt sormukset mun veljen autoon. Auto oli Maurin kaverilla lainassa, kun hän vielä kävi vaihtamassa vaatteet. Onneksi sormukset ehti  hienosti ennen vihkimistä bestmaneille.

viimeiset kiristykset ja sitte mennään

Siinä vaiheessa, kun siirryimme isäni kanssa suntion johdolla eteiseen, alkoi pieni jännitys. Ensimmäistä, ja näin jälkeen päin ajateltuna viimeistä, kertaa koko päivänä jännitti. Jännitys kuitenkin hälveni, kun Toivo Kuulan häämarssin ensimmäiset sävelet pianolla säestettynä kajahti. Mikäli joltain vielä puuttuu sisääntuloon marssi, niin suosittelen tutustumaan tähän pianoversioon täältä. Edelleen se tuo kyllä hymyn huulille ja sydämen pamppailemaan.

sulhoa jännittää

Aivan vihkitilaisuuden aluksi sytytettiin muistokynttilä Maurin äidin muistolle. Jo tässä kohtaa meinasi oma kyynelkanavani pettää, mutta onneksi pääsin vielä "jaloilleni" suhteellisen nopeasti. Nyyhkytyksestä päätellen, taisi usealla Maurin sukulaisistakin kyynelkanavat aktivoitua.

 Kaasoni M luki raamatunkohdan, johon olimme valinneet 1. kirje Korinttilaisille 13 1-7. Tämä on se varmaan yleisimmin häissä luettu teksti. Vaikka miten olisimme halunneet olla erilaisia, niin myönnettäköön tämä on vaan niin ihana kohta. "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Pappi vertasi vihkipuheessaan elämää tandempyörällä ajoon. Ja muuta en oikeastaan muistakaan. Onneksi kaikki on videolla. Pappimme oli kyllä sopiva meidän makuumme. Vihkiminen oli tilaisuutena rento, mutta ei kuitenkaan unohdettu, miksi olimme kirkossa. Vaikka emme olekaan mitään kiihkouskovaisia, niin itse uskon johonkin. Uskon, että kaikkien elämänvaiheet on osa jotain suurta ajatusta. Me vaan näemme vasta jälkikäteen, miksi kaiken menneisyydessä piti tapahtua niinkuin tapahtui

sormukset tiskiin

Jatkan vihkimisestä vielä toisessa osassa, kun tuntuu, että tekstiä tästä syntyy.
Kuvat Kankaanpään Valokuvaamo

-Elina

potretit

Vihdoin päästään aloittamaan juhlapäivämme "virallinen osuus". Meidän ohjelma alkoi noin yhden kieppeillä potrettikuvauksella. Kuvat ovat siis kuvaajamme Kata Rotsténin ottamia. Katan kanssa meillä on sopimus, että saimme pienen alennuksen kuvauksestamme bloginäkyvyyttä vastaan.

Mutta pitemmittä puheitta potrettien pariin. 

8.6. aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja asteita oli lähes kolmekymmentä. Ei siis mikään aivan otollisi ilma ulkokuvaukselle. Onneksi pieni tuulenvire helpotti hellettä, mutta kyllä siinä hikipisarat valuivat itse kullakin.

helma hulmuaa ♥

Olimme varanneet kuvaukselle aikaa pari tuntia. Halusimme niittäin ottaa samalla ryhmäkuvia hääseurueen kanssa. Mun mielestä olisi ollut hassua, jos ei oltais otettu kaasojen ja betsmaneja mukaan kuvaukseen. He ovat kuitenkin panostaneet tähän päivään lähes yhtä paljon, kuin mekin.

Yksi mikä mua vähän harmittaa, ettei otettu mitään huiki hauskoja kuvia tyylillä minä ja bestmanit tai Mauri ja kaasot, vaikka olin niitä miettinytkin. Laitettakoon tämä unohdus kiireen, helteen ja jännityksen piikkiin.

Kuvauksemme kesti puistomiljöössä vähän yli tunnin. Tämän jälkeen siirryimme kirkolle, jossa oli myös kiva kuvauspaikka. Nämä kuvat on vaan niin hyviä! Rakastan tätä värikylläisyyttä ja kontrasteja.

Viimeisten potrettien aikana vihkikansaa alkoi lipua kirkolle päin. Oli siis aika siirtyä sakastiin odottamaan. Tässä vaiheessa kuitenkin huomasimme, että sormukset oli teillä tuntemattomilla. :D Tästä ja vihmisestä lisää seuraavaksi.

-Elina

-Elina

morsiamen mekko, meikki ja kampaus

Ihan ensimmäisenä pakko myöntää, että mä en ottanut yhtäkään selfietä ittestäni hääpäivänä! Voidaan vaan pohtia, mikä mua vaivaa? Okei, ehkä on ok nauttia omasta juhlapäivästään ilman mitään sen suurempia puhelimen näpräilyjä. Joten meikki ja ehkä vähän hiuksetkin on ikuistettu huonosti. Paitsi potreteissa ne on esillä parhaiten, mutta odotamme vielä potrettien lopullisia versioita. Lörpöttelyt sikseen, aloitetaan siitä suurimmasta ja kalleimmasta ja eniten aikaa kulutetuimmasta asiasta eli morsiamen mekko. 

Näistä kuvista morsiamen mekko ei aivan pääse oikeuksiinsa. Pakko kuitenkin jättää jotain säväyttäviä kuvia myöhemmälle. Oikeastaan rakastan kaikkea tässä mun mekossa, enkä malta odottaa, että saan sen lyhennettyä ja käytettyä myös tulevissa juhlissa.

Ihanan perus A-linjainen mekko, jossa kuitenkin olkaimet ja v-aukko selän puolella. Loppujen lopuksi päätettiin jättää myös helma edestä lyhemmäksi ja se sopi kuin nakutettu mekon luonteeseen. Helma oli ihanan liehuva ja ilmava, sillä sai tarpeen tullen kuumana päivänä vielä viilennettyä itseään. Ja korsettiosa, josta koko teettämisajatus lähti liikkeelle, oli niin piste iin päälle. Väriksi vielä valikoitui shampanjan vaaleanpunainen, joka takaa sen, että lyhennettynä tietynlainen häämekkomaisuus on tipotiesään.

Olen ehkä edelleen hieman sanaton, kun ajattelen mekkoani kokonaisuutena. Sain niin paljon positiivisia kommentteja, kuinka mekko oli just mun näköinen. Ihanaa! ♥ Suuri kiitos siis taitaville @Ilmatar Corsetry & Couture ja Atelje Hera.

 Hiusten puolesta mulla oli kolme toivetta, pois niskasta, korkealle, eikä liian tiukkaa nutturaa. Jotekin hämmentävää katsella näitä kuvia nyt jälkikäteen, kun kampauskin on ihan kuin mekkoon tehty. Jotenkin arvokas, mutta kuitenkin rento. Niin mun näköinen kokonaisuus. ♥ Kuinka monta sydäntä saa viljellä yhteen postaukseen?

Hääpäivän meikki, joka oli täysin mun omaa käsialaa, jätti mulle vähän ristiriitaiset fiilikset. Kuvien puolesta miekkiä olisi voinut olla hitusen enemmän, etenkin varjostuksia. Toisaalta en nykyään meikkaa edes töihin, niin tämä meikkimäärä oli mulle ihan passeli. Mulla on myös vaikea silmän muoto, kun luomivärin sais tuoda todella ylös. Tämän vuoksi ne selfiet olisivat kivoja, kun olisin saanut ikuistaa sen väriräjähdyksen luomella. Pääasia kuitenkin, että olin itse tyytyväinen, vaikka kaikkea ei nyt saakaan tänne näytille.

-Elina

kaikki kuvat @Kankaanpään Valokuvaamo Kata Rotstén