tiistai 20. kesäkuuta 2017

morsiusdieetti 2

Muutoksesta puhuin jo edellisessä morsiusdieettiä käsittelevässä kirjoituksessa. Uudet työkuviot kumminki vähän mutkisti tilannetta. Oon reissuhommissa, eli neljä päivää viikosta Turussa työnjohtajana. Firma on kylläkin Etelä-Pohajanmaalta ja työt liikkuu sitä mukaa mitä työmaatkin. Toki oon kyllä huomannu, että mun stressaavalle olemukselle ei oikein sovi se, että meistä kummatki on enemmän tai vähemmän reissun päällä. Ainut joka tilanteesta nauttii on meidän kisu, joka on enemmän kuin mielissään yksin kotona.

Mutta jatketaan asiasta dieetti. Toisaalta uusi työ on helpottanu pysymään tietyssä syömisrytmissä ja oon saanu pidettyä ylimääräisen mässäilyn kurissa. Oon yrittäny pitää herkkupäivän viikonloppuna, vaikka kauniina kesäpäivinä on tullu lipsuttuakin. Enemmän vaan itsekuria, niin eiköhän se siitä.


Vaikka syömisen puolesta menee hyvin, on pitkät työpäivät ja reissaaminen puuduttavaa eikä liikkumiselle oikeestaan jää aikaa tai energiaa. Ehkä kerran viikossa tulee lenkillä käytyä.

Toinen huono asia, joka on salakavalasti hivuttautunu joka päiväiseksi tavaksi, on aamupalan laiminlyönti. En ihan täysin skippaa aamiaista, mutta viikolla tulee syötyä aamuisin vaan yks hedelmä. Viikonloppuisin kyllä syön aamupalan ihan normaalisti. 

Olis kyllä korkea aika häitä ajatellen tehdä suuriakin muutoksia, jos haluaa keventyä. Ensimmäinen askel on ehdottomasti ruokailujen parantaminen. Vihannespainotteisesti syön muutenkin ja siinä sivussa on jotain lihaa/kalaa/kanaa, mutta olis vaan hillittävä ittensä herkkujen puolesta. Ja ne aamupalat. Vinkkejä saa heittää nopeista aamupaloista, joita on helppo toteuttaa kodin ulkopuolella. Täälä Turun kämpällä meillä ei oo kun vain tarvittavat välineet elämiseen.

Myöhemmässä vaiheessa ajattelin turvautua personal traineriin, jos en itte saa aikaan kaipaamiani tuloksia. Toisaalta siinä tapaukses voisin yllyttää maurinkin mukaan, niin voitais yhdes kertaheitolla laittaa kropat kuntoon. Hänkin kun on vihjaillut, että olis muutama lisäkilo kiva saada karistettua.


-Elina

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

miksi kirkkovihkiminen?

Edellisessä postauksessa pohdinkin eri naimisiin meno vaihtoehtoja ja kuten jo siinä mainitsinkin, että meille on tulossa ihan perinteiset kirkkohäät.

Maurille olis ihan sama miten ja missä se tahdon sanotaan, mutta mulle näin on luontevin ratkaisu, joten tällä mennään. Toki maukkaki on ihan sujut asian kanssa ja innostunu asiasta.

Mun kantaan asias vaikuttaa myös paljolti se, että olin nelisen vuotta mukana seurakunnan isostoiminnas. Mun isostoimintaan lähtemiseen vaikutti myös mun varttumisympäristö, sillä mun vanhemmat on aika koti, uskonto ja isänmaa henkisiä. Maurin perhe ei niin uskonnollinen ole, mutta se taas johtunee osittain siitä, että tuleva appiukkoni on ortodoksi. Mauri on kyllä kastettu Luterilaiseksi äitinsä uskontokunnan mukaan.

Hääkirkoksi meillä on aika varmasti varmistumassa Kauhajoen pääkirkko. Isos taustani vuoksi oon ollu aika paljon tekemisissä Kauhajokisten pappien kanssa ja oon varma, että jokainen heistä osaa puhua meille henkilökohtaisesti, vaikka yksi onkin selkeästi mun lemppari. Itsehän siis lähes vihaan vihkijöitä, jotka puhuvat vaan yleistä löpinää. Mikäli ei nouse tippa linssiin, niin on huono puhuja. Ei sillä, että en pillittäisi jo valmiiksi pelkästään alttarille kävellessä.

kuva
-Elina

tiistai 6. kesäkuuta 2017

tapoja on monta

Itselle se on ollut oikeastaan itsestään selvää, että meidät vihitään perinteisesti kirkossa. Maurikin on jotenki tykästyny ajatukseen.
Naimisiinmeno tyylejä on oikeastaan niin paljon, kun on ihmisiäkin. Jokainen haluaa varmasti häistään sellaiset, jotka ovat omannäköiset. Mitä enemmän kuulee muiden ideoita, alkaa kaikissa valinnoissa olla omat hyvät puolensa.

Jos mulla ei olis niin isoa ja tiivistä sukua, olis meille aika varma valinta mennä naimisiin vaikka mökillä vain lähimmäisten sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Tässä taannoin yhden luokkatoverin kanssa puhuin, kuinka he ovat suunnitelleet menevänsä naimisiin kotipuutarhassaan pienellä budjetilla. Kuulostaa niin ihanalta.

kuva
Helpoin tapahan naimisiin on päräyttää maistraatissa. Avioliitto on nimenomaan kahden ihmisen välinen sitoumus. Miksipä ei kävisi maistraatissa laittamassa paperit kuntoon ja sitten vaan kahdestaan syömään jonnekki hienompaan ravintolaan. Koska tiedän oman sukuni olevan juhlahullua sorttia, kaikki suorastaan vaatisivat joitain juhlallisuuksia, vaikka maistraatissa tahdon sanottaisiin.

Houkuttavin tyyli, jota ehdotin Maurillekin aluksi, olisi jakaa juhlijat kahtia. Pitää juhlat erikseen sukulaisille ja ystäville. Tämä idea kuitenkin meillä kariutui kahteenkin tekijään. Tiedän varsinkin mun setien odottavan innolla häidemme iltajuhlia ja niitten rennon letkeää meininkiä. Toinen on, että meidän kummankin laajat kaveripiirit olis vaikea saada mahtumaan millekään mökille yhtäaikaa. Joten ihan vain kustannussyistä on pitäydyttävä perinteisessä tavassa juhlia.

-Elina