Vaikka konkreettisesti naimisiinmenon jälkeen elämä ei koekaan suurta sisällöllistä muutosta, aiheuttaa se useissa silti pienen kriisinpoikasen.
Vaikka mekin olemme olleet kihloissa jo kolme vuotta ja siitä lähtien häät ovat olleet enemmän tai vähemmän tavoitteena, on häiden todellinen lähestyminen herättänyt aivan uusia tunteita.
Avioliiton myötä teidän elämät nitoutuu laillisesti toisiinsa, joka käytännössä myös helpottaa monen asian osalta. Se on kuitenkin vähän pelottava seikka, että laillisesti sitoutuu toiseen.
Kyllä se elämänmittainen sitoutuminen hieman järisyttävältä ajatukselta tuntuu, jos nelikymppisenä kyllästyykin avioelämään. Tietenkään ikinä ei voi tietää, kuinka maailma makaa kymmenen vuoden päästä, eikä sitä saisi ajatellakaan.
Toinen omaa identiteettiä raastava asia naimisiinmenossa on se sukunimen vaihtuminen. Vaikka oon aivan varma, että vaihdan miehen nimeen, (Nimipohdintaa kävin aiemmin jo tässä tekstissä.) on oman sukunimen hylkääminen pienen identiteettikriisin paikka. :D Monet nimittäin ainakin alumperin oppi tuntemaan mut sukunimellä, koska meidän yläasteen luokalla oli kaksi Elinaa. Joten ehkä oman sukunimeni hyvästeille, on keksittävä häihin joku arvokas riitti.
Mites muut, onko havaittavissa häiden aiheuttamaa henkistä kriisiä?
-Elina
TJ 300
Vaikka mekin olemme olleet kihloissa jo kolme vuotta ja siitä lähtien häät ovat olleet enemmän tai vähemmän tavoitteena, on häiden todellinen lähestyminen herättänyt aivan uusia tunteita.
Avioliiton myötä teidän elämät nitoutuu laillisesti toisiinsa, joka käytännössä myös helpottaa monen asian osalta. Se on kuitenkin vähän pelottava seikka, että laillisesti sitoutuu toiseen.
Kyllä se elämänmittainen sitoutuminen hieman järisyttävältä ajatukselta tuntuu, jos nelikymppisenä kyllästyykin avioelämään. Tietenkään ikinä ei voi tietää, kuinka maailma makaa kymmenen vuoden päästä, eikä sitä saisi ajatellakaan.
 |
| Kuva: Pixabay |
Toinen omaa identiteettiä raastava asia naimisiinmenossa on se sukunimen vaihtuminen. Vaikka oon aivan varma, että vaihdan miehen nimeen, (Nimipohdintaa kävin aiemmin jo tässä tekstissä.) on oman sukunimen hylkääminen pienen identiteettikriisin paikka. :D Monet nimittäin ainakin alumperin oppi tuntemaan mut sukunimellä, koska meidän yläasteen luokalla oli kaksi Elinaa. Joten ehkä oman sukunimeni hyvästeille, on keksittävä häihin joku arvokas riitti.
 |
| kuva: Pixabay |
Mites muut, onko havaittavissa häiden aiheuttamaa henkistä kriisiä?
-Elina
TJ 300
Itselläni oikeastaan ainoa oikeasti pientä kriisiä herättävä asia avioliitossa on myöskin sukunimi. Itselläni vaihtoehdot ovat pitää omani tai ottaa yhdysnimi (ilman väliviivaa tosin, koska se on mahdollista ensi vuodesta alkaen). Tykkään kyllä miehen nimestä kovasti, mutta omastani pidän vielä enemmän ja olen todella identifioitunut siihen. Saa nähdä siis, että miten tässä pohdinnassa tulee lopulta käymään :D
VastaaPoistaMutta sulla onkin kaunis oma sukunimi, niin voin kuvitella sen sopivan monen ihan suomalaisen sukunimen pariksi 😊
Poista