Oon jo alkanu henkisesti valmistautumaan sukunimen vaihtoon, ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä haikeammalta se tuntuu. Olin jo jossain vaiheessa varma, että otan kaksiosaisen sukunimen, eli oman sukunimeni pariksi miehen sukunimen. Hetken sitä makusteltua itsekseni sekä Maurin kanssa, alkoi Ojala-Korpela -kombo kuulostaa hassulta.
Ollaan myös välillä heitelty jos kehiteltäis uusi sukunimi yhdistämällä meidän sukunimet, mutta en tiä kuulostaako Ojakorpi tai Korpioja yhtää sen paremmalta.
Maurin isälle on tärkeää, että Korpelan suku jatkuu. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska Mauri on luultavasti ainut veljistään, joka saa mahdollisesti suvun jatkajia.
Ehkä mun on taivuttava yleiseen tapaan ja otettava miehen sukunimi. Tai sitten tuo kaksiosainen. Tykkään tyttönimiestäni, kun se on niin lyhyt ja kaikki vaihtoehdot on pidempiä.
-Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti