kakkukokeilu: red velvet cake

Joulun alla tein ensimmäisen kakkukokeilun meidän kakkubuffaan. Testailuun pääsi punainen samettikakku. Lähdin oikeastaan ihan sokkona testaamaan reseptiä, jonka nappasin netistä, en edes enää muista mistä ko. reseptin löysin.

Itse kakun koostumuksesta tuli erittäin hyvä, mutta punaisen sävyyn ja kuorrutteeseen en ollut tyytyväinen. Alkuperäisessä red velvet kakussa on valkoinen kuorrutus, joten tämä kellertävä versio ei ollut ihan mun mieleen. Keltaisuus johtuu siirapista, jota pyydettiin reseptissä käyttämään. Red velvetistä siis täytynee tehdä vielä myöhemmin uusintaversio valkoisella kuorrutteella. 

-Elina

talvihäät

Jos meidän häät olis joskus muulloin kuin alkukesästä, niin ne pidettäis ehdottomasti talvella. Joko uudenvuodenaattona tai ystävänpäivänä. Oon kerran elämässäni ollu uudenvuodenaattona pidetyissä häissä, ja ne jäi ainakin pikkutytölle hyvin mieleen ilotulituksineen.

Toki talvihäät olis ihanteelliset, jos niissä sais nauttia pakkasesta ja lumesta. Tämä vuosi ainakin näyttää lupaavalta niiltä osin talvihäiden viettäjille. 

Tässä siis vähän inspiraatiokuvia, millaiset olis mun talvihäät.

kuva

kuva

kuva

kuva

-Elina

joulu saa tulla

On aika virittäytyä virallisesti joulun tunnelmaan. Luonnoksissa on muutamakin teksti häihin liittyen, mutta ne ovat vasta raakileita ja tuntuu ettei nyt joulutäpinöissä riitä ajatus viimeistelemään niitä.

Joulussa on jotain samaa tunnelmaa, jota haluan omiin häihinikin välittää. Sitä rakkautta ja yhdessäoloa.

Tämä blogi jää nyt joulutauolle ja palailen joulun jälkeen uudella innolla päivittelemään suunnitelmista.

kuva pixabay

Ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

-Elina

ensimmäiset hääpainajaiset

Odotin näkeväni ensimmäiset painajaiset häihin liittyen vasta joskus muutama kuukausi ennen pääpäivää. Heräsin kuitenkin tässä muutama viikko sitten ihan oudoissa fiiliksissä öisten unieni vuoksi.

Ensimmäinen uni sijoittui hääpäivänä aikaan ennen vihkimistä. Me oltiin kirkossa, mutta jostain syystä istuttiin sivupenkeillä niin minä, Mauri ku kaasot ja bestmanitki ja odotettiin, että kaikki vieraat olis saapunu. Kun sisäänastelumarssi alkoi soida, me edelleen istuttiin penkeillä, kunnes mulle iski paniikki, kun kukaan ei tiennyt mihin olis pitäny mennä ja miten tehdä.

Toinen painajainen noudatteli aika pitkälti samaa kaavaa, eli mun panikointia. Se sijoittui jo juhlapaikalle ja siinä kävin kaason kanssa keskustelua niin aikataulusta kuin ruokailusta, jotka ei kummatkaan olleet sujuneet suunnitelmien mukaan.

Tässä oikeastaan kiteytettynä muutenkin mun häihin kohdistuvat pelot; että aikataulu pettää tai kaikki on ihan ulalla meistä "järjestäjäosapuolista" mitä seuraavaksi tapahtuu.

-Elina

katse kohti kevättä - ilmianna vuoden hääblogi

Häämaailmassa aletaan valmistautua jo ensi vuoteen.

Itseäkin vähän kutkuttaa, sillä tänään on 1,5 vuotta meidän omiin häihin. Mikäli seuraava puolivuotinen menee yhtä nopeasti kuin edellinen, lähestytään vuoden rajapyykkiä karvoja nostattavalla vauhdilla.

Uusi häävuosi alkaa rytinällä häämessujen merkeissä. Kaapelitehtaalla pidettävässä Love me do January Fair -messuilla palkitaan Vuoden Hääblogi. Voittaja päätetään yleisöäänten perusteella ja tällä hetkellä ehdokkaiden nimeämiset ovat käynnissä. Vuoden hääblogiäänestyksessä palkitaan kolmen kategorian perusteella. Vuoden Hääblogi 2018, Vuoden kaupallinen Hääblogi 2018 ja Vuoden uusi Hääblogi 2018.

Tänäkin vuonna palkitaan myös Vuoden 2017 Hääyritys. Voittaja niin ikään valitaan yleisöäänten perusteella. Eli mikäli sinulla on mielessä yritys, joka on palvellut teitä häidenne alla ihailtavasti, on aika ilmiantaa se.

Nimeämään lempi hääblogisi pääset täältä.

Nimeämään suosikki hääyrityksesi pääset täältä.

Eikun ääniä antamaan ;)

-Elina

kenkäpohdintaa

Tuntuu, että jokainen morsio painii kenkäkriisin parissa jossain vaiheessa. Kengät on oltava ennen kaikkea mukavat.
Mä oon ehdoton kenkärakastaja ja mitä korkeampi korko, sen parempi. Mun hääkengät ei välttämättä tuu olemaan valkoiset. Oon jopa alkanu pohtia erikoisia kenkiä ja nilkkapituista häämekkoa.

Hääkenkäkuumeessani tottakai eksyin katselemaan kenkiä ja Zalandon sivuilta bongasinkin nämä kahdet alla olevat ihanuudet.

https://www.zalando.fi/miss-selfridge-kiilakorkosandaali-pink-mf911a00u-j11.html

 Kiilakorko on ollut mun pitkäaikainen lemppari, koska niillä on niin helppo kävellä, eikä jalka väsy samalla tavalla kuin piikkikoroilla. Nyt onneksi näyttää myös siltä, että kiilakorko on palaamassa takasi muotiin, joten niiden hankinta helpottuu suuresti.

https://www.zalando.fi/evenandodd-platoo-avokkaat-nude-ev411b04f-j11.html

 Tolppakorot on asia, johon oon kypsynyt hitaasti. Yllä olevat kengät nähdesäni kuitenkin ihastuin. Jotenkin saatoin kuvitella nämä jalkaani.

https://www.brandos.fi/minna-parikka/raquel-white-patent-leather/a35484

 Ihan ensimmäisenä hääkenkäehdokkaana ajattelin näitä Minna Parikan ihania kenkiä, joiden sydämet täydentäisivät kenen tahansa häälookin. Myös Parikan pupunkorvat olis aivan loistava vaihtoehto, jos haluaa leikitellä. Itselle kuitenkin näiden hinta kirpaisee. Vaikka kyseessä on suomalainen merkki ja suunnittelija, niin pahoin pelkään, ettei käytössä kengät ikinä tulisi "maksamaan" itseään takaisin.

Tavoitteena siis löytää kivat korkeakorkoiset hääkengät, jotka sopivat niin häihin kuin tulevaisuudessa muihinkin juhliin.
Toisaalta siitä mukavuudestakin voi vähän tinkiä, koska rakastan villasukkia. Mikä oliskaa omaperäisempää, kuin pyörähdellä loppuillasta tanssilattialla villasukat jalassa.

-Elina

P.S. Ihanaa itsenäisyyspäivää jokaiselle! :)

vahingon kautta voittoon

Meikkityyliltäni oon aika hullu highlighterlady ja sen lisäksi oon rakastunut huulipuniin. Mitä räikeämpää punaa, sen parempi. Trendikkäät nudehuulet eivät oikeastaan herätä mussa mitään tunteita. Häämeikkiin oon ajajtellu tummempia silmiä, mutta muuten kuulasta meikkiä. Eli häissä mua ei nähdä kirkkaanpinkillä huulilla.

Ja tästä aasinsiltana päästäänkin tähän huulituotteeseen, joka tarttui ihan sattumalta kaupasta mukaan.

Näin joulun alla ettin jotain joulunpunaista huulipunaa. Testailin oikeastaan jokaista markettimeikkiä ja etsin oikeaa sävyä, kunnes löysin sen oikean näistä Rimmelin Stay Matteista. Siinä kiiressä nappasin tuotteen hyllystä ja kotona huomasin, että sävy oli kaukana joulunpunaisesta. 

Siitä se ajatus sitten lähtiki. Tämä sävy 210 Rose & Shine on oiva vaihtoehto mulle hääpunaksi. Sen vanhan roosan sävy ihastuttaa mua, mutta ei hyppää silmille. Luulen siis, että sävy sopii täydellisesti tummahkon silmämeikin kanssa.

-Elina

seuraa myös instagramissa

Pitkän harkinnan päätteeksi päätin tehdä hääblogille oman instagram tilin. Ottakaa siis tili haltuun täältä.

-Elina

mitä syötäisiin?

Ruoka on tärkeässä pääosoassa hääjuhlassa. Vihkimisen jälkeen kaikilla on kirkuva nälkä ja pöydän antimet joko pelastavat tai latistavat juhlatuulen.

Meillä Mauri on parempi puolisko keittiössä. Sen bravuureihin kuuluu pääasiassa kaikki lihat. Mun mielenkiinto ei riitä monia tunteja kestävään lihan hauduttamiseen. Yleisimmin mun ruoka-annokset on enemmänkin kaappiyllätyksiä, joihin on sekoitettu vihanneksia ja kanaa/jouhelihaa.

pekoniparsa kuva täältä

Tärkeintä on mun mielestä on, että meidän ruuat on meidän näköisiä sekä monipuolisia. Päällisin puolin aiotaan pitäytyä suhteellisen perinteisessä häämenussa eli lihaa ja kasviksia. Mulle pääasiassa on monipuoliset salaatit ja kasvikset. Maurille taas tärkeintä on miehinen liha-annos. Tässä vaiheessa meidän sukset menevätkin ristiin. 

Maukka on ihastunut ideaan kokonaisesta varraspossusta, joka on kieltämättä juhlava näky. Mutta kun mun kaverin häissä viime kesänä käytettiin tämä "varraspossu -kortti", niin haluan omiin häihini jotain muuta. Mieluusti söisin hääpäivänäni joko nautaa tai kanaa, mutta nämä kummatkin vaihtoehdot ovat kalleimmasta päästä. Jos halutaan pitäytyä vaihtoehto possussa, niin ehkä päädytään nyhtöpossuun. 

Tässä suunnitelmat ruuan suhteen tässä vaiheessa. Jännityksellä odotan mihin sitten päädytäänkään. Esimerkiksi oon täysin ihastunut pekoniparsoihin, koska niissä yhdistyy vihannes ja possu. Kokonaishinta kuitenki saattais nousta liikaa, jos niitä alkais värkätä meidän satapäiselle vierasjoukolle lisukkeeksi.

-Elina

jos olisi rajaton budjetti

Tähän alkuun pieni mainostus Facebookin Hääblogit -ryhmästä, johon saa rohkeasti liittyä kaikki häistä ja hääblogeita kiinnostuneet.

Samaisessa ryhmässä Villakoiria ja kissankarvaa blogin Noora jakoi oman tekstinsä unelmahäistä, jos budjetti olisi rajaton. Siitä inspiroituneena tässä versio mun rajattoman budjetin unelmahäistä.

Unelmahäät pidettäis ehdottomasti kylpylähotellissa, ehkä jopa ulkomailla. Pääasia on kuitenkin koko viikonlopun kestävä kylpylähemmottelu koko vieraspoppoolle. 

kuva

Perinteiset hääjuhlallisuudet olis tietysti lauantaina alkaen vihkimisellä hotellin puutarhassa. Siitä siirryttäisiin juhlatiloihin, jotka olis juhlallisesti koristeltu hyvän maun rajoissa.

Juhla-ateriana runsaasti vihanneksia ja mureaa naudan sisäfilettä. Ja kun ilta hämärtyisi, saisi jokainen hakea meidän piikkiin baarista just niitä drinkkejä mitä tykkää juoda. Taustalla soisi DJ:n laatima soittolista kappaleista, jotka tanssittaa meidät pitkälle aamuyöhön.

Aamulla juhlatunnelma jatkuis brunssin merkeissä. Huoneitakaan ei tarttis luovuttaa siihen perinteiseen puolenpäivän aikaan, vaan saisi ihan rauhassa polskia iltapäivään asti.  

-Elina

miksi naimisiin?

Oon todella vähän joutunu pohtimaan mun ja Maurin suhteen kestävyyttä tässä kolmen vuoden aikana, mutta viime kuussa jostain syystä aloinkin pohtimaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että menen vain kerran elämässäni naimisiin ja se on nyt. Mutta mitä jos kymmenen vuoden päästä tunnen itseni uudesti syntyneeksi vähän yli kolmikymppiseksi bisnesnaiseksi, joka ei jaksakkaan katsella partasuun apinointia enää sen kauempaa. Asiasta sulholle vähän huolestuneenakin avauduttuani sai hänen kommenttinsa mieleni yllättäen rauhoittumaan. "No sitten vaan erotaan". Mitäpä sitä kiertelemään. Ikinä ei kuitenkaan tiedä mihin tämä elämä kuljettaa. Pidän ihan normaalina välillä jäädä pohtimaan "elämän suuria kysymyksiä" ja kulkeeko sinne suuntaan mihin haluaa mennä.

kuva

Mulle on ollu aina itsestäänselvää, että päädyn naimisiin ennemmin tai myöhemmin. Kun Maurin kans tavattiin syksyllä 2014, oli mulla takana ehkä elämäni villein kesä. Olin vähän hukassa itseni kanssa.
Nyt kun katsoo taaksepäin noihin meidän alkuaikoihin, en voi olla kuin kiitollinen Maurille. Meidän suhteen syvetes hän sai todistaa kuinka itsekin eheydyin ja muutuin takaisin onnelliseksi omaksi itsekseni. Siihen kuului paljon mun oikkuilua ja epäilyäkin, että toinen on valmis pysymään mun vierellä, eikä kyseessä ole vaan huippuhetken mielenjohde.

Miksi siis menemme naimisiin? Meille se tarkoittaa, kuten varmasti monelle muullekin, elämän mittaista sitoutumista. Tiedämme myös, että ollaan aika hyvä tiimi ja valmiita selviytymään yhdessä, mitä ikinä arjessa vastaan tuleekaan.

-Elina

kakkuja kakkuja

Kovasti oon yrittäny pohtia, millaisia kakkuja meidän kakkubuffettia koristaas. Haluan mahdollisimman monta erilaista, että jokaisen makuun olis jotain. Mulle tärkeää on myös, että suurinosa kakuista olis gluteenittomia ja laktoosittomia/maidottomia.

kuva

Omia "pakko saada" kakkuja on ainakin Porkkanakakku, Mustaherukkakakku ja Redvelvet -kakku. Niiden lisäksi raakakakku olis mainio lisä tarjontaa. Olis varmaan ruvettava harjottelemaan, kun en oo ikinä viä raakakakkua tehny. Oon ajatellu, että kakkubuffettiin kakut tehdään kaikki muut itse paitsi "pääkakku", joka teetetään jollain paikallisella leipurilla.

kuva

 Meidän pääkakku onkin ihan asia erikseen. Mauri haluaisi perinteisemmän kermakakun. Mun mielestä se olis vähän tylsä verrattaen muihin kakkuihin. Sen lisäksi oon syöny itteni ulos kermakakuista, koska mun äitihän on leipuri "viralliselta" ammatiltaan. Mun mielestä meillä vois olla vaikka joku suklaakakku raikkaalla marjalla täytettynä tai vaikka Britakakku. Mutta onneksi sitä on tässä aikaa fundeerata ja keskustella vielä ammattilaisenkin kanssa asiasta.

kuva

-Elina

perintösormuksia

Mauri haluais, että mulle teetetään just semmonen sormus, jollaisen haluan. Eikä mulla siihen mitään vastalauseita olekaan. Maurilla ja tulevalla appiukollakin on tuttavapiirissä muutamiakin koruseppiä, joten unelmat ei niin kaukaisia olekkaan. Toki ennen mitään lopullisia päätäksiä haluan käydä sovittelemassa, millaisesta sormustyylistä tykkään ja mikä sopis mun kihlan pariksi. 

Äidille, kun asiasta mainitsin, hän muisti, että omistaa yhden kultasormuksen, jota ei ole ikinä käyttänyt. Kyseinen sormus on äidilleni "muistosormus", jonka on saanut oman tätinsä jäämistöistä. 

Äidin tädin sormus

Samalla, kun äiti etsi arkistoista tuota "perintösormusta", itse muistin, että oon omalta kummitädiltäni saanut joskus lapsena kultasormuksen, joka ei silloin enää mahtunut hänelle. EIkä se nyt enää mahdu omaankaan sormeen. 

oman tätini sormus

Näistä sormuksista innostuneena oonkin kiinnostunut ideasta sormuksen teettämiselle. En oikein tiedä vielä miten se käytännössä toimii, koska näistä pitäisi vielä rikastaa valkokultaa. Mutta ei kai se auta kuin käydä kultasepän puheilla. Tykkään ideasta, että mun sormukses olis myös "syvempää" tunnearvoa, yhtään naimisiinmenoa väheksymättä.

Vähän ihastuin malliltaan tuohon tädiltäni saatuun sormukseen. Yksinkertainen ja siro, joka ei kuitenkaan ihan perinteinen rivisormus ole. Ja sopii vielä kauniisti mun mielestä oman kihlani viereen. Tällainen siis valkokultaisena, kiitos.

-Elina

tavoitteena näyttävät häät

Täytyy myöntää, että mun on välillä vaikea hahmottaa kokonaisuutta, miltä haluan meidän häissä näyttävän. Vaikka oon löytäny hyvin selkeen punaisen langan, jonka avulla lähdetään hankkimaan tavaroita, en vaan osaa hahmottaa kokonaiskuvaa. 

Toisaalta en nyt mitenkään älyttömiä sommittelusuunnitelmia oo tehnyt. Eniten kuitenkin koko hommassa pelkään sitä, ettei lopputulo miellytä mua tai näytä niin simppelin elegantilta kuin haluaisin.

Kun vielä ei olle sen paremmin päätetty esim. kattauksen tyyliä tai pöytien järjestystä, niin ei mitään syytä paniikkiin pitäisi olla. Yritän parhaani mukaan vielä himmailla pienten yksityiskohtien kanssa ja pyrkiä hiomaan kokonaiskuvaa. Se on kuitenkin juuri se, mikä jotenkin tökkii. Hmmph... Haluaisin vaan niin kovasti saada kohtuullisella budjetillä näyttävät ja kodikkaat häät.

-Elina

häät syksyllä

Mulle kesähäät ei ollut mikään pakonomainen asia. Enimmäkseen se oli Maurin toive. Jokaises vuodenajas on mun mielestä äärettömän kauniita juttuja ja näin syysaikaan voi fiilistellä syyshäillä. Ite suosisin syksyhäis ehdottomasti satokauden tuotteita! 

Keräsin kuvia ihanista jutuista, mitä omis häis suosisin jos häät syksyllä pidettäisiin. 

kuva

kuva

kuva

kuvs

-Elina

häähankintoja 2

Taas esittelyssä parit löydöt facekirpparilta.

Kehykset, joissa on liitutaulupaperit. Vähän petyin kehysten kuntoon sekä paperien kupruisuuteen, jota ei näin kuvissa huomaa. Mutta pienellä fiksailylla varmasti saan näistä ihan kelvolliset.

Näitä kukkaköynnöksiä ajattelin käyttää valokuvausnurkkauksessa. Mauri kuitenkin heitti ilmoille, että nämä vois koristaa meidän pöytääkin. 

Tässä kun yksittäisiä juttuja hankkii, tulee miettineeksi kuinka ikinä saadaan koottua sopivan elgantin minimalistiset häät. Ehkä se kaipaakin nimen omaan sitä hyvää suunnittelua. 

-Elina

juhlapaikat mietinnässä

Kauhajoella varttuneena, oon aika hyvin perillä mahdollisista häiden viettopaikoista ilman sen erikoisempia tutustumisia. Jokaisella kylällä on omat kyläseuran talot ja niiden lisäksi löytyy muutama muu juhlapaikka. Tässä listattuna paikat, joiden mahdollisuudesta meidän hääpaikkana ollaan keskusteltu.

Sanssinkartano

+ sijaitsee ihan Kauhajoen keskustassa.

+ Ihana puistomiljöö 

- Vanhan kartanon tyyliin monta pienempää huonetta, kaikki eivät mahdu samaan tilaan

- Ei omia juomia/ruokia

- Ei vain tunnu "meidän paikalta"

Mun äidin 50:set vietettiin Sanssinkartanos

Ojalan Pakarin Vintti

+ Kauniit tilat

+ Sijaitsee Kauhajoen keskustassa

- Meidän vierasmäärälle liian pienet tilat

- Ei omia juomia/ruokia

Asuuli

+ Hyvät puitteet juhlimiselle

- Ei tunnu "meidän paikalta" 

- Netti ei toimi, koska paikka niin alavalla paikalla. (Miten niin someriippuvainen)

Kauhajärven Tapiola

+ Henkilökohtainen tunneside paikkaan

+ Helposti koristeilla meidän tyyliseksi muokattavat tilat

- Pitkä matka kirkosta juhalapaikalle

Näistä mikään ei siis ollut vielä juhlapaikka, johon olemme päätyneet. Kuten huomattua aika pajon fiilikset paikasta vaikuttaa päätökseen. Näiden lisäksi Kauhajoelta löytyy paljon muitakin juhlapaikkoja, mutta ne ei syystä tai toisesta oo ollu edes harkinnassa.

Yritän nyt vähän skarpata kirjoittelussa, sillä aiheita löytyy, mutta kun ensin istuu töissä sen 8 tuntia koneella, niin aina ei viitsi avata konetta enää kotona.

-Elina

häätrendit just nyt

Hääkirppiksiä ja Pinterestiä intohimoisesti selaavana, ajattelin listata pari häätrendiä, jotka ovat joko kuuminta hottia just nyt tai vasta kainosti nostamassa päätään.

kuva

Monet trendeistä lähtevät jenkkilälstä ja rantautuvat Suomeen muutaman vuoden jäljessä. Yllä oleva kulta-navy yhdistelmä ei Suomessa yleinen näky ole, mutta selkeästi kummatkin käytössä yleistymässä.

kuva

 Muistan joskus 2000-luvun alussa kaikki kukkakaaret näyttivät halvoilta kyhäelmiltä ja huokuivat jotenkin mennyttä aikaa. Nyt kaaret ovat palanneet loisteliaina ja modernisoituina. Kaarien ohella myös kukkaseinät ovat nousemassa suosioon.

kuva

 Itsekin olen jollain tavalla ihastunut raikkaaseen vihreään ja se sopisi myös meidän alkukesän häihin teemaväriksi. Monet ovat myös tykästyneet murrettuun (eukalyptyksen) vihreään.

kuva

Kakkutrendeissä vahvoilla on tällä hetkellä "valuvat kakut" eli dripping cake sekä jo pari vuotta esillä ollut naked cake. Me ei olla vielä oikeastaan kakkuista keskusteltu, mutta mikäli kakkubuffetti-idea toteutuu, tulee löytymään laidasta laitaan kaikkea trendeistä välittämättä.

kuva

Viimeisenä ehkä yleisin ja toivottavasti kohta ohimenevä trendi, eli maalaisromanttisuus. Se on ollut jo nyt parisen vuotta aika suosittu ja tuntuu, että varsinkin tänä vuonna se on ihan räjähtänyt käsiin. Itse olen vähän kyllästynytkin jo selailemaan hääkirppareita, kun jokaisessa julkaisussa myydään samantyylisiä juuttihommeleita. Samasta asiasta ovat maninneet myös Jotain keltaista -blogin Iira sekä Meikkihullumorsian Emmi.

-Elina

herra ja rouva, mutta mikä sukunimeksi

Oon jo alkanu henkisesti valmistautumaan sukunimen vaihtoon, ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä haikeammalta se tuntuu. Olin jo jossain vaiheessa varma, että otan kaksiosaisen sukunimen, eli oman sukunimeni pariksi miehen sukunimen. Hetken sitä makusteltua itsekseni sekä Maurin kanssa, alkoi Ojala-Korpela -kombo kuulostaa hassulta. 

Ollaan myös välillä heitelty jos kehiteltäis uusi sukunimi yhdistämällä meidän sukunimet, mutta en tiä kuulostaako Ojakorpi tai Korpioja yhtää sen paremmalta.

Maurin isälle on tärkeää, että Korpelan suku jatkuu. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska Mauri on luultavasti ainut veljistään, joka saa mahdollisesti suvun jatkajia.

Ehkä mun on taivuttava yleiseen tapaan ja otettava miehen sukunimi. Tai sitten tuo kaksiosainen. Tykkään tyttönimiestäni, kun se on niin lyhyt ja kaikki vaihtoehdot on pidempiä.

-Elina

häämatka

Kohta kolmivuotisen yhdessäolomme aikana olemme käyneet kerran ulkomailla, jos ei Ruotsin ja Tallinnan matkoja lasketa. Tämä yksittäinen matka tehtiin Las Palmasiin, jossa oli visiittimme aikaan huono keli. Eli ei kovin hyviä muistoja etelänmatkoista ainakaan itsellä. Siihen kun vielä lisätään outo ääni lentokoneemme moottorissa ja muuten ei niin ergonomiset istuimet kuuden tunnin lennolle, totesin, että olen liian mukavuudenhaluinen matkustaakseni pitkiä matkoja lomalle. 

Tähän asti opiskelut ovat pitäneet huolen, ettei suuria lomabudjetteja ole päässyt kertymään. Osittain senkin takia, olen jättänyt etelänmatkahaaveilut niille, kelle varallisuutta kertyy säännöllisemmin.

Vielä hetki sitten, en haaveillutkaan häämatkasta. Mutta jotain on naksahtanut mun päässä, nimittäin viime viikolla päätimme, että lähdemme häiden jälkeisenä päivänä häämatkalle. Saa nauttia vielä viikon lisää hääkuplasta, eikä heti palata arjen puurtamiseen.

Uskon että matkakohteemme sijaitsee jossain päin Eurooppaa. Sen kauemmaksi mua ei välttämättä edes kiinnosta lähteä.

Jenkkilä kylläkin on meidän kummankin unelmakohde, mutta sinne on haaveissa lähteä pidemmälle matkalle sitten joskus. 

Sen tarkempia suunnitelmia ei vielä ole, mutta ainakin nyt tietää säästää myös häämatkaa varten.

Kesän alkupuoli on myös otollista aikaa matkustaa Eurooppaan, sillä siellä on jo rutkasti lämpimämpää kuin meillä pohjolassa. 

-Elina

uutta puhtia suunnitteluun

Meidän hääsuunnittelu junnaa paikallaan, joka ei kylläkään oo mitenkään hälyttävää vuosi ja 9 kuukautta ennen häitä. Kesän aikana oli tarkoitus käydä katselemassa hääpaikkoja, mutta niin vaan syksy kolkuttelee jo ovelle. Toki meillä on mielessä jo juhlapaikka, mutta täytyis vaan päästä Maurillekin näyttämään tiluksia. Juhlapaikoista luvassa juttua myöhemmin.

Syksy toi tullessaan kuitenkin yllättävän muutoksen, sillä vaihdan työpaikkaa. Tai sanotaanko pikemmin, että me palataan takas tuttuun ja turvalliseen arkeen, johon totuttiin jo mun opiskeluaikana. Sain nimittäin työpaikan Seinäjoelta. Jatkossa siis ainakin mun liikkuminen parantuu, sillä mulla oli selkee salirytmi jo opiskeluaikana. Toki menee hetki, että se arki rakentuu työpäivän ympärille, mutta oon innoissaan palaamassa "vanhoihin" rutiineihin.

Työpaikan vaihtumisen myötä, aloin uudestaan miettimään häiden pitopaikkakuntaa. Suurella todennäköisyydellä tulen olemaan tuolla työpaikassa vielä häidenkin aikaan (koputan puuta), joten Seinäjoen mahdollisuus hääkaupunkina kasvoi ainakin omissa silmissä. Sulhon kanssa asiasta keskusteltua, tuli selväksi, ettei hän ollut valmis suunnittelemaan häitä muualle kuin Kauhajoelle. Joten pysykäämme tähän astisissa suunnitelmissa.

Olen lähiaikoina alkanut vakavasti harkitsemaan personal trainerin hankkimista. Oon jo melkein puhunu Maurinki mukaan, eli saataisiin siitä kiva yhteinen harrastuskin. Toisaalta olen täysin tietoinen, mitä pitäisi tehdä meidän taloudessa toisin, että kummatkin saisi muutaman ylimääräisen kilon karistettua. Eli ehkä koitetaan vielä kotikonstein.

Kaikenkaikkiaan paljon positiivisia asioita luvassa, joka varmasti auttaa inspiroitumaan hääjärjestelyissäkin.

-Elina

miten dokumentoida

Mun päässä on pyöriny jo kauan aikaa valokuvaus ja videokuvaus. Kumpaan me halutaan panostaa ja voiko toisesta pihistää? Tarvitaanko me videokuvausta vai voisko joku mun kavereista hoitaa sen? Budjettiin oon laskenu kummallekin oman osuutensa, eikä budjetin venyvyydestä keskustella. Mieluumin siis pihistetään. 

Mulla itsellä on kamera Canon EOS M10, jota luultavasti jollain tapaa käytetään hyväksi meidän häissä.

Oon siis itse aika paparatsi ja tykkään valokuvata, joten kuvien laatu ja tyyli on mulle tärkeitä. Siis valokuvaajan on oltava hyvä ja osaava. Tai ainakin hänen portfolionsa tulee olla silmää miellyttävä. Lisäksi rakastan tilannekuvia, sillä yksi kuva kertoo niin paljon juhlien tunnelmasta. Tietysti, koska omasta tuttavapiiristä löytyy myös harrastevalokuvaajia, joiden kuvat on uskomattomia, on mahdollista pihistää käyttämällä harrastelijaa. Kuten sanoin portfolio kertoo paljon siitä, onko kuvaaja mun mieleinen vai ei.

kuvat pixabay

Ja sitten se videotaltiointi. Oon kattonu varmaan liikaa Youtubesta kaikkia häävideoita, sillä oon ihan hurahtanut niidenkin tunnelmaan. Ja videoiden avulla voi palata paremmin niin papin kuin tärkeiden ihmistenkin koskettaviin puheisiin sekä häävalssiin. Tietenkin tähän voitaisiin hyväksikäyttää mun kameraa ja kuvata sillä videopätkiä, mutta haluanko ressata vieraita semmosella asialla? Ja koska mulle on tärkeää, että kuvat ja video on laadukkaita, niin en kamalasti pidä ajatuksesta kännykkälaadusta. Toisaalta Maurin, samoin kun mun vanhempien, mielestä videokuvaaja on ihan turha menoerä. Aion pysyä videotaltioinnin puolella, koska minä menen naimisiin vain kerran ja haluan muistaa sen päivän kuin eilisen elämäni loppuun asti. Muistot ovat kuitenkin hauraita ja ne voivat sumentua.

Miten muut häitään suunnittelevat ovat pähkäilleet dokumentoinnin?

-Elina

hääetiketti ja -perinteet

Luvassa paljon pohdintaa.
Meidän häät tulee olemaan, ainakin näillä suunnitelmilla, perinteiset, mutta etiketistä ja joistain perinteistä poiketaan aika rajustikin.

hääkutsu

Pidän ehkä jopa vanhanaikaisena sitä tapaa, että vanhemmat toimivat häihin kutsujina. Etenkin tässä tapauksessa, kun ajattelimme pyrkiä itse maksamaan omat häämme. Kutsumme siis meille tärkeät henkilöt, meille tärkeään juhlaan. Jotenkin kammoksun ajatusta, kuten omien vanhempieni häitä, joihin heidän oli pitänyt kutsua omien vanhempiensa rakkaimmat ystävät, koska "oli vaan pakko".

pukeutuminen

Itse ajattelin pukeutua perinteisesti valkoiseen pukuun. Maukalle tulee smokki tai musta puku. Smokkia on etiketin mukaan käytettävä vasta kuuden jälkeen alkavissa iltajuhlissa, mutta en anna sen häiritä juhlapukua valittaessa.

Vieraille muistutukseksi: valkoista käyttää vaan morsian. Tai ainakin koko valkoista. Toisaalta en ota kamalana loukkauksena, jos joku sattuu pukeutumaan valkoiseen mekkoon. Punainen asu naisvieraalla ilmeisesti jonkun etiketin mukaan tarkoittaa, että on ollut "läheisissä väleissä" sulhasen kanssa. No, empä nyt oikein tästäkään etiketistä niin perusta. Muutenkaan meidän häihin ei ole tulossa pukukoodia. Siistit farkut käyvät mun mielestä miesten juhlahousuiksi, kunhan on puvuntakki. Mikään ei näytä kamalammalta kuin huonosti istuvat puvunhousut miehellä, siispä mieluumin vaikka farkut. 

jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua

Ehdottomasti! Mulla on jo kaavailuja mitä mihinkin tarkoitukseen hankin, mutta niistä varmasti juttua myöhemmin. Sen voin jo paljastaa, että sinistä ei tule löytymään sukkanauhasta eikä kenkätarroista.

vihkiseremonia

Nykyään taitaa olla aika perinteeksi muodostunut lyhyt vihkikaava. Ja vihkipaikkana perinteisesti kirkko. Eli aika perinteisesti mekin näillä näkymin mennään. Olen ollut häissä, joissa tahtomisen jälkeen suudellaan sekä ei suudella. Se jääköön yllätykseksi mihin me päädymme. Toisaalta me ei olla niin imeliä, että halutaan väkisin porukan näkevän meidän joka välissä pussailevan.

morsiamen luovutus

Oon ollu aina isin tyttö, joten ilomielin kävelen isän käsipuolessa alttarille. Toisaalta kuitenkin oon myös vahva itsenäinen nainen ja pärjänny ilman isän huostaa jo neljä vuotta, niin miksi kaipaisin isän saattelua alttarille? Mikä olisikaan juhlallisempaa, kuin saapua yksin kauniina ja onnellisimmillaan elämäni miehen luo. Miksi asioissa täytyy olla aina kaksi puolta?

istumajärjestys

Kirkossa morsiamen sukulaiset ja ystävät istuvat alttarilta nähden oikealla ja sulhasen vasemmalla. Mua jotenkin ihmetyttää, että kaikki eivät tuota tiedä. Toisaalta, puolella ei ole väliä, koska pian ollaan kaikki samaa sukua.

onnittelujono

Mun mielestä onnittelujen vastaanotossa, ei tarvitse olla morsiusparin vanhempia, jos ne ei oo tärkeässä osassa esim. häiden rahoittajina. Mun mielestä vanhemmat tulis olla enemmänki VIP vieraana. Maurin mielipide on kuitenki toinen. Sen mukaan vanhempien kuuluu olla ottamassa onnitteluita vastaan, koska ilman heitä ei olis meitä. Muuten meille tuleekin ihan perinteinen onnittelujonohommeli, toki siihenkin ollaan jo keksitty vähän perinteistä poikkeavia juttuja. ;)

puheet

Bestman pitää ainakin puheenvuoron onnenmaljoille. Myöhemmin juhlassa haluan ainakin mun iskän ja kaasojen puhuvan, miksei myös esim. sulhasen kummitädinkin. Ei kuitenkaan mitään tylsiä pönötyspuheita, vaan rennon letkeesti.

häävalssi

Oon kallistumassa perinteisen valssin kannalle. Toki mietin edelleen, olisiko joku "meidän biiseistä" tanssimiskelpoinen. Mutta olishan se todella hieno mennä rennosti valssin pyörteissä. Toki maurille pitäis vaan jonku opettaa ensin valssin askelkuviot, onneksi rytmitaju löytyy jo. 

Meidän oman valssin jälkeen, soitetaan varmasti vielä muutama muukin valssi, että vieraatkin pääsevät valssaamaan.

kuva

sukkanauhan heitto/kimpun heitto

Perinteiden ystävinä nämä nähdään meidän häissä. Olen kuitenkin kaavaillut jotain modernia variaatiota.

leikit

Eivät ole poissuljettuja.

Kengännostoleikki on kyllä ehkä paras, koska, jälleen kerran, luotan mun kaasojen keksivät hauskoja kysymyksiä.

Yksissä tämän kesän häissä eräs vieraista kertoi, että heidän häissään ei ollut ollut mitään perinteisiä heittoja tai ryöstöjä, joten ohjelmana oli improvisoitu näytelmä. Olivat ottaneet osan vieraista ja etsineet netistä näytelmän, jonka vieraiden täytyi tarinan mukaan improta. Tästä keskustelusta voi lukea tarkemmin, mitä tarkoitan. 

kakun leikkaaminen

Ilman polkaisua. Me tiedetään jo, että mä oon se paikka ja Mauri kaappi. Ei vaiskaa. Meidän taloudes kummatki on samanarvoisia, joten miksi polkaista?

morsiamen ryöstö

Modernisoituna kyllä. Jos morsian ryöstetään, niin haluan sen olevan näyttävä, eikä mikään kolme huppupäistä miestä tulee ja taluttaa morsiamen pois.

hääyö

Ehkä perinteisesti hotellissa. Olis ihana herätä valmiiseen aamiaispöytään ja käydä vaahtokylvyssä. Toki joltain mökiltäkin olisi mukava herätä linnunlauluun ja laittaa kaasot valmistamaan meille aamiaishommelit valmiiksi jo edellisenä päivänä.

huomenlahja

On mielestäni jotenkin turha. "Oi kiitos kulta, kun lupaat jaksaa minua aina kuolemaan asti", vai mikä tämän oikea tarkoitus onkaan? Mun mielestä olis sopivampaa, jos sulhanen ostaa morsiamen vihkisormuksen, niin morsian vois ostaa sulhaselle vaikka kellon. Tai jotain muuta käytännöllistä.

-Elina

mitä paljastaa hääblogissa

Kaikilla on eri syynsä kirjoittaa hääblogia. Osa kirjoittaa vain päästäkseen purkamaan omaa hääinnostusta, toiset taas saadakseen koottua yhteen kaikki ideansa häiden järjestelystä. Itse tykkään inspiroivista blogeista, joten toivon, että saan inspiraatioita jaettua myös teille lukijoilleni. Varmasti tulen monesti häidenkin jälkeen palaamaan blogin avulla kutkuttavaan suunnitteluaikaan, mutta pääasiassa haluan jakaa ideoita.

Monet ei halua paljastaa liikaa blogissa, ettei häät jää lukijavieraille täysin yllätyksettömiksi. Itse tulen jakamaan ainakin sneak peekeja monista asioista ennen häitä, mutta suurempia kokonaisuuksia tmv. en raaski ennen pääpäivää vilautella. Haluan kuitenkin, että asioista saa selkeän idean blogini avulla, jotta mietteistäni olisi hyötyä myös muille. 

Kaaso N tietojeni mukaan myös seurailee blogin kautta mun ajatuksia, niin onhan näin paljon helpompi pysyä kärryillä. ;)

-Elina

ensimmäiset häähankinnat

Veljen kihlattu laittoi mulle viime viikolla kuvia siskonsa viimevuotisista häistä jääneistä tavaroista. Niistä valitsin meille sopivimmat ostolistalle. Viikonloppuna veli toi osan tavaroista, vain hallaharso näistä puuttuu. Täytyy varmaan joku paikka tälle tavaralle keksiä, jos sitä alkaa pikkuhiljaa hankkimaan. 

Tämä vyö on käyttämätön, ja musta tuntuu, että taitaa itsellenikin jäädä käyttämättömäksi. Riippuu nyt aika paljon millaiseen mekkoon sitä päädyn. Toki tätä voi käyttää myös jotenkin auton koristelussakin, jos raaskii. 

Nämä veljeni kihlatun siskon häät, olivat tyylillisesti rustiikkiset, joten pitsi on kerman/luonnonvalkoista. Tätä pitsiä ajattelin käyttää lasipurkkien koristeluun, joten pienen testailun jälkeen ei se enää näyttänyt niin kellertävältä. Täytyy kuitenkin yhdistellä sitä vielä mustaan ja vaaleanpunaiseen, että uskallan ruveta askartelemaan. Kellertävä sävy ei niin mua kuitenkaan miellytä. Onhan tuossa maalarinvalkoisen pöydän ja luonnonvalkoisen pitsin sävyssä selvä ero. Päytäliinat tulee kuitenkin mitä luultavimmin olemaan puhtaan valkoiset.

Ei siis mitään suuria ostoksia, mutta jostain se on aloitettava.
Oon koko kesän haaveillu, että olispa meidän häät jo ens vuonna. Lopuksi kuitenki oon tullut järkiini ja todennu, että kaksi vuottakin on ihan huisin nopea aika.

-Elina

häävieraana 3

Eilen juhlittiin Maurin sukalaisen häissä, jossa samalla kastettiin suvun uusin tulokas Alma. Vihkiminen ja kaste toimitettiin Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa ja kahvikekkerit jatkui samassa rakennuksessa seurakunnan tiloissa. Kyseessä siis oli intiiminpi perhejuhla, eikä niinkään riehakkaat häät. Tunnelma oli rento ja tarjottavat suussasulavia. Tästä tilaisuudesta kävi ilmi, ettei häiden eteen tarvitse ponnistella tuhansia euroja, kunhan tilaisuus on sellainen, mitä hääpari haluaa.

Teemaväreinä juhlassa oli keltainen ja punainen. Niitäkään ei oltu käytetty ylenpalttisesti, vaan pelkästään kukissa sekä morsiamen mekko oli punainen. Oli siis vallan onnistuneet häät ja varmasti hääparin mieleen. Morsiamen mukaan hän olisi ollut halukas menemään naimisiin vaan maistraatissa, mutta Alman kastetilaisuus antoi mahdollisuuden pitää kirkkovihkiminen.

-Elina

häävieraana 2

Eilen juhlittiin mun kaverin häitä Alajärvellä Paalijärven lavalla. Taas on luvassa siis muutamat inspiskuvat juhlista.

Kirkkoon astuessa vieraille jaettiin nenäliinat onnenkyyneleille. Tälle tuli myös käyttöä, kun pariin kertaan silmäkulmansa joutui kirkossa pyyhkäisemään. Tätä nenäliinaideaa olen itsekin pyöritellyt mielessä, mutta katsotaan laitetaanko se toteutukseen.

Häiden teemaväreissä oli pääasiassa käytetty violettia ja valkoista. Vieraslahjaksi kaikille annettiin teemavärin mukaiset rakkaussaippuat. 

Muuten juhlapaikka oli koristeltu morsiamen ja hänen äitinsä hyvää makua apunakäyttäen ja juuri sopivan minimaalisesti. Yleisestä koristelusta en ottanut kuvaa, mutta alla olevasta kuvasta näkee vähän katossa ollutta hallaharsoa, valoja ja pompomeja. Pitkillä pöydillä oli pelkästään kaitaliinat pöydän poikki jokaisella istumapaikalla, yksittäisiä kynttilöitä ja nuo suodatinpusseista itsetehdyt kukkapallot. Olen jo aiemmin tälle morsiamelle vinkannut, että voin muutamat palloista ostaa meidän häitä varten.

Tässä juhlapaikassa huomasi sen, miten koristelulla saa ihmeitä aikaan. Itse ainakin monesti miellän tanssilavat vain maalaisromanttisiin häihin sopiviksi, mutta pienellä hallaharson kieputtamisella ja valoilla muokkautui tästä paikasta ihanan elegantti. Eilisen illan lomassa alettiinkin miettimään, josko mekin yritettäis ettiä jotain lavatanssipaikkaa. Toki lavatanssipaikoissa on yleisenä ongelmana se, ettei siellä ole mahdollisuutta ruuan kokkaukselle. Niinpä näissä häissä oli varraspossu, jota oli palvaamon ammattilaiset leikkaamassa ja kokkaamassa ulkona. Tuntuu muutenkin, että täällä Etelä-Pohjanmaan suunnalla on kokonaisen possun tarjoilu kasvava trendi. Onhan se erittäin hyvää oikein laitettuna.

On myös mainittava se, että vaikka olen ollut vähän jopa vastaan kaasojen samalla tavalla puettamista. Oli se kuitenkin hienon näköistä, kun heidät selkeästi erotti juhlaväestä samanlaisine mekkoineen.

Lisäksi häiden ohjelmasuunnittelusta oli vastannut kaasot. Harvoin tapaa niin hyvin hääparia kuvaavia ohjelmia, kuin näissä häissä oli. Omien kaasojen rima on asetettu aika korkealle. ;)

-Elina