ensimmäiset häähankinnat

Veljen kihlattu laittoi mulle viime viikolla kuvia siskonsa viimevuotisista häistä jääneistä tavaroista. Niistä valitsin meille sopivimmat ostolistalle. Viikonloppuna veli toi osan tavaroista, vain hallaharso näistä puuttuu. Täytyy varmaan joku paikka tälle tavaralle keksiä, jos sitä alkaa pikkuhiljaa hankkimaan. 

Tämä vyö on käyttämätön, ja musta tuntuu, että taitaa itsellenikin jäädä käyttämättömäksi. Riippuu nyt aika paljon millaiseen mekkoon sitä päädyn. Toki tätä voi käyttää myös jotenkin auton koristelussakin, jos raaskii. 

Nämä veljeni kihlatun siskon häät, olivat tyylillisesti rustiikkiset, joten pitsi on kerman/luonnonvalkoista. Tätä pitsiä ajattelin käyttää lasipurkkien koristeluun, joten pienen testailun jälkeen ei se enää näyttänyt niin kellertävältä. Täytyy kuitenkin yhdistellä sitä vielä mustaan ja vaaleanpunaiseen, että uskallan ruveta askartelemaan. Kellertävä sävy ei niin mua kuitenkaan miellytä. Onhan tuossa maalarinvalkoisen pöydän ja luonnonvalkoisen pitsin sävyssä selvä ero. Päytäliinat tulee kuitenkin mitä luultavimmin olemaan puhtaan valkoiset.

Ei siis mitään suuria ostoksia, mutta jostain se on aloitettava.
Oon koko kesän haaveillu, että olispa meidän häät jo ens vuonna. Lopuksi kuitenki oon tullut järkiini ja todennu, että kaksi vuottakin on ihan huisin nopea aika.

-Elina

häävieraana 3

Eilen juhlittiin Maurin sukalaisen häissä, jossa samalla kastettiin suvun uusin tulokas Alma. Vihkiminen ja kaste toimitettiin Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa ja kahvikekkerit jatkui samassa rakennuksessa seurakunnan tiloissa. Kyseessä siis oli intiiminpi perhejuhla, eikä niinkään riehakkaat häät. Tunnelma oli rento ja tarjottavat suussasulavia. Tästä tilaisuudesta kävi ilmi, ettei häiden eteen tarvitse ponnistella tuhansia euroja, kunhan tilaisuus on sellainen, mitä hääpari haluaa.

Teemaväreinä juhlassa oli keltainen ja punainen. Niitäkään ei oltu käytetty ylenpalttisesti, vaan pelkästään kukissa sekä morsiamen mekko oli punainen. Oli siis vallan onnistuneet häät ja varmasti hääparin mieleen. Morsiamen mukaan hän olisi ollut halukas menemään naimisiin vaan maistraatissa, mutta Alman kastetilaisuus antoi mahdollisuuden pitää kirkkovihkiminen.

-Elina

häävieraana 2

Eilen juhlittiin mun kaverin häitä Alajärvellä Paalijärven lavalla. Taas on luvassa siis muutamat inspiskuvat juhlista.

Kirkkoon astuessa vieraille jaettiin nenäliinat onnenkyyneleille. Tälle tuli myös käyttöä, kun pariin kertaan silmäkulmansa joutui kirkossa pyyhkäisemään. Tätä nenäliinaideaa olen itsekin pyöritellyt mielessä, mutta katsotaan laitetaanko se toteutukseen.

Häiden teemaväreissä oli pääasiassa käytetty violettia ja valkoista. Vieraslahjaksi kaikille annettiin teemavärin mukaiset rakkaussaippuat. 

Muuten juhlapaikka oli koristeltu morsiamen ja hänen äitinsä hyvää makua apunakäyttäen ja juuri sopivan minimaalisesti. Yleisestä koristelusta en ottanut kuvaa, mutta alla olevasta kuvasta näkee vähän katossa ollutta hallaharsoa, valoja ja pompomeja. Pitkillä pöydillä oli pelkästään kaitaliinat pöydän poikki jokaisella istumapaikalla, yksittäisiä kynttilöitä ja nuo suodatinpusseista itsetehdyt kukkapallot. Olen jo aiemmin tälle morsiamelle vinkannut, että voin muutamat palloista ostaa meidän häitä varten.

Tässä juhlapaikassa huomasi sen, miten koristelulla saa ihmeitä aikaan. Itse ainakin monesti miellän tanssilavat vain maalaisromanttisiin häihin sopiviksi, mutta pienellä hallaharson kieputtamisella ja valoilla muokkautui tästä paikasta ihanan elegantti. Eilisen illan lomassa alettiinkin miettimään, josko mekin yritettäis ettiä jotain lavatanssipaikkaa. Toki lavatanssipaikoissa on yleisenä ongelmana se, ettei siellä ole mahdollisuutta ruuan kokkaukselle. Niinpä näissä häissä oli varraspossu, jota oli palvaamon ammattilaiset leikkaamassa ja kokkaamassa ulkona. Tuntuu muutenkin, että täällä Etelä-Pohjanmaan suunnalla on kokonaisen possun tarjoilu kasvava trendi. Onhan se erittäin hyvää oikein laitettuna.

On myös mainittava se, että vaikka olen ollut vähän jopa vastaan kaasojen samalla tavalla puettamista. Oli se kuitenkin hienon näköistä, kun heidät selkeästi erotti juhlaväestä samanlaisine mekkoineen.

Lisäksi häiden ohjelmasuunnittelusta oli vastannut kaasot. Harvoin tapaa niin hyvin hääparia kuvaavia ohjelmia, kuin näissä häissä oli. Omien kaasojen rima on asetettu aika korkealle. ;)

-Elina

äitini huntu

Äitini on säästänyt huntunsa, johon pitäis kyllä tehdä muutamakin muutos, että se ei herätäis niin paljon kasariviboja. Muutoin huntu on hyvässä kunnossa 25 vuoden ikään nähden. 

Huntu olisi helppo purkaa osiin ja käyttää esimerkiksi vain "päähinettä". Toki en toistaiseksi vielä lämmennyt pannalle, vaikka niitäkin nykypäivän hääkokonaisuuksissa näkee. Toisaalta äiti ei ollut täysin innostunut ajatuksesta, että hänen huntunsa silvottaisiin tai nykyaikaistettaisiin. 

Siinä sovittelun lomassa kävi ilmi, että äidin siskot (mun kummitädit) ovat käyttäneet mun mummon huntua, joka on selvästi yksinkertaisempi ja ajattomampi. En ollut aiemmin ajatellutkaan muita vaihtoehtoja kuin äidin hunnun käyttö, mutta tällä hetkellä kiinnostaa mummon huntu myös. Olen ainut tyttö äidin puolen serkuistani, joten mummonikin olisi hyvillään, jos jatkaisin hänen huntunsa käyttöä.

-Elina

kaasojen tehtävät

Mulle kaasojen tärkein tehtävä on olla mun tukena ja saada mun olon hyväksi, vaikka jännittäisin löysät housuissa hääpäivänä. Tähän tukena oloon kuuluu kuitenkin pieni lista muitaki asioita, jotka ajattelin esitellä nyt.

Käydä mun kans häämessuilla inspiroitumas

Kolme silmäparia huomaa varmasti kiinnostavia elementtejä paremmin kuin yksi.

Olla mukana täydellisen häämekon valinnassa

Oon puhunut jo hetkisen, että haluan ehkä etsiä käytetyn mekon. Sitä suuremmalla syyllä haluan olla varma minkä tyylinen puku mulle parhaiten sopii. Toki eihän sille mitään mahda, jos sitten ihastuu johonkin uutukaiseen mekkoon. Häämekon kuitenkin haluan olevan juuri sellainen, mistä oon unelmoinut.

Järjestää polttarit

Polttaripohdintaa vasrmasti luvassa myöhemmin. Luotan kuitenkin 100% mun kaasoihin, että osaavat järjestää juuri mun tyyliset polttarit.

Auttaa askarteluissa

Suurin askarteluerä tulee olemaan lasipurkeissa, joita käytetään juhlapaikalla kynttilälyhtyinä sekä kukkamaljakkoina. Oonkin jo varoitellu, että kaasoille jää osa purkkien koristelusta. 

Keksiä ohjelmaa hääjuhlaan ja pitää puhe

Tämä vastuu varmasti jakautuu myö bestmaneille. Toki puheesta mainitessani eivät kaasot olleet ollenkaa niin ilahtuneita.

Pitää hääpäivän aikataulut yllä, ohjata juhlakansaa ja juontaa hääjuhlaa

Tästäkin vastuussa ovat myös bestmanit, mutta ainakin aikataulun puolesta luotan kaasoihin enemmän.

Koristella häävuode hääyöksi

Varautukaamme siis sataan piilotettuun herätyskelloon ja makaroniin lakanoiden välissä!

-Elina

tapaaminen kaasojen kanssa 1

Eilen pidin kaasojen kanssa ekan palaverin. Suuria asioita ei ny suunniteltu tai päätetty. Pääasiassa luetin niillä suunnitteluvihkon, jonne olin listannut kaasojen tehtävät ja muuta tärkeää tietoa. Tietävät nyt ainaki mihin ovat ryhtyneet.

vihko kaasoille

 Puhuttiin vähän heidän mekoista/asuista ja olivat sitä mieltä, että haluavat pukeutua suht samalla tavalla keskenään. Mainitsivat, että erottuvat siten selkeämmin muiden vieraiden joukosta. Muutamia tyyli-inspiraatioita oon Pinterestiin keränny kaasoja varten ja kummatkin ihastuivat alla olevan kuvan mukaiseen kokonaisuuteen.

kuva pinterest

Kaasoja kiinnostava asia tuntu olevan, milloin pääsevät mun kanssa katselemaaan mekkoja. Ajankohdaksi taisi valikotua ensi kevät, joten silloin luultavasti seuraavan kerran tavataan kaasotunnelmissa.

-Elina

morsiusdieetti 2

Muutoksesta puhuin jo edellisessä morsiusdieettiä käsittelevässä kirjoituksessa. Uudet työkuviot kumminki vähän mutkisti tilannetta. Oon reissuhommissa, eli neljä päivää viikosta Turussa työnjohtajana. Firma on kylläkin Etelä-Pohajanmaalta ja työt liikkuu sitä mukaa mitä työmaatkin. Toki oon kyllä huomannu, että mun stressaavalle olemukselle ei oikein sovi se, että meistä kummatki on enemmän tai vähemmän reissun päällä. Ainut joka tilanteesta nauttii on meidän kisu, joka on enemmän kuin mielissään yksin kotona.

Mutta jatketaan asiasta dieetti. Toisaalta uusi työ on helpottanu pysymään tietyssä syömisrytmissä ja oon saanu pidettyä ylimääräisen mässäilyn kurissa. Oon yrittäny pitää herkkupäivän viikonloppuna, vaikka kauniina kesäpäivinä on tullu lipsuttuakin. Enemmän vaan itsekuria, niin eiköhän se siitä.

Vaikka syömisen puolesta menee hyvin, on pitkät työpäivät ja reissaaminen puuduttavaa eikä liikkumiselle oikeestaan jää aikaa tai energiaa. Ehkä kerran viikossa tulee lenkillä käytyä.

Toinen huono asia, joka on salakavalasti hivuttautunu joka päiväiseksi tavaksi, on aamupalan laiminlyönti. En ihan täysin skippaa aamiaista, mutta viikolla tulee syötyä aamuisin vaan yks hedelmä. Viikonloppuisin kyllä syön aamupalan ihan normaalisti. 

Olis kyllä korkea aika häitä ajatellen tehdä suuriakin muutoksia, jos haluaa keventyä. Ensimmäinen askel on ehdottomasti ruokailujen parantaminen. Vihannespainotteisesti syön muutenkin ja siinä sivussa on jotain lihaa/kalaa/kanaa, mutta olis vaan hillittävä ittensä herkkujen puolesta. Ja ne aamupalat. Vinkkejä saa heittää nopeista aamupaloista, joita on helppo toteuttaa kodin ulkopuolella. Täälä Turun kämpällä meillä ei oo kun vain tarvittavat välineet elämiseen.

Myöhemmässä vaiheessa ajattelin turvautua personal traineriin, jos en itte saa aikaan kaipaamiani tuloksia. Toisaalta siinä tapaukses voisin yllyttää maurinkin mukaan, niin voitais yhdes kertaheitolla laittaa kropat kuntoon. Hänkin kun on vihjaillut, että olis muutama lisäkilo kiva saada karistettua.

-Elina

miksi kirkkovihkiminen?

Edellisessä postauksessa pohdinkin eri naimisiin meno vaihtoehtoja ja kuten jo siinä mainitsinkin, että meille on tulossa ihan perinteiset kirkkohäät.

Maurille olis ihan sama miten ja missä se tahdon sanotaan, mutta mulle näin on luontevin ratkaisu, joten tällä mennään. Toki maukkaki on ihan sujut asian kanssa ja innostunu asiasta.

Mun kantaan asias vaikuttaa myös paljolti se, että olin nelisen vuotta mukana seurakunnan isostoiminnas. Mun isostoimintaan lähtemiseen vaikutti myös mun varttumisympäristö, sillä mun vanhemmat on aika koti, uskonto ja isänmaa henkisiä. Maurin perhe ei niin uskonnollinen ole, mutta se taas johtunee osittain siitä, että tuleva appiukkoni on ortodoksi. Mauri on kyllä kastettu Luterilaiseksi äitinsä uskontokunnan mukaan.

Hääkirkoksi meillä on aika varmasti varmistumassa Kauhajoen pääkirkko. Isos taustani vuoksi oon ollu aika paljon tekemisissä Kauhajokisten pappien kanssa ja oon varma, että jokainen heistä osaa puhua meille henkilökohtaisesti, vaikka yksi onkin selkeästi mun lemppari. Itsehän siis lähes vihaan vihkijöitä, jotka puhuvat vaan yleistä löpinää. Mikäli ei nouse tippa linssiin, niin on huono puhuja. Ei sillä, että en pillittäisi jo valmiiksi pelkästään alttarille kävellessä.

kuva

-Elina

tapoja on monta

Itselle se on ollut oikeastaan itsestään selvää, että meidät vihitään perinteisesti kirkossa. Maurikin on jotenki tykästyny ajatukseen.
Naimisiinmeno tyylejä on oikeastaan niin paljon, kun on ihmisiäkin. Jokainen haluaa varmasti häistään sellaiset, jotka ovat omannäköiset. Mitä enemmän kuulee muiden ideoita, alkaa kaikissa valinnoissa olla omat hyvät puolensa.

Jos mulla ei olis niin isoa ja tiivistä sukua, olis meille aika varma valinta mennä naimisiin vaikka mökillä vain lähimmäisten sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Tässä taannoin yhden luokkatoverin kanssa puhuin, kuinka he ovat suunnitelleet menevänsä naimisiin kotipuutarhassaan pienellä budjetilla. Kuulostaa niin ihanalta.

kuva

Helpoin tapahan naimisiin on päräyttää maistraatissa. Avioliitto on nimenomaan kahden ihmisen välinen sitoumus. Miksipä ei kävisi maistraatissa laittamassa paperit kuntoon ja sitten vaan kahdestaan syömään jonnekki hienompaan ravintolaan. Koska tiedän oman sukuni olevan juhlahullua sorttia, kaikki suorastaan vaatisivat joitain juhlallisuuksia, vaikka maistraatissa tahdon sanottaisiin.

Houkuttavin tyyli, jota ehdotin Maurillekin aluksi, olisi jakaa juhlijat kahtia. Pitää juhlat erikseen sukulaisille ja ystäville. Tämä idea kuitenkin meillä kariutui kahteenkin tekijään. Tiedän varsinkin mun setien odottavan innolla häidemme iltajuhlia ja niitten rennon letkeää meininkiä. Toinen on, että meidän kummankin laajat kaveripiirit olis vaikea saada mahtumaan millekään mökille yhtäaikaa. Joten ihan vain kustannussyistä on pitäydyttävä perinteisessä tavassa juhlia.

-Elina

kaasot, tsek

Vihdoin ja viimein viikonloppuna sain kysyttyä kumpaakin kaasoa. Neitoset M ja N lupautuivat innoissaan kunniatehtävään. Sain itsekin pienen lisäbuustin häiden suunnittelua ajatellen, kun tapahtui jotain konkreettista. 

Ehkä tässä kesän edetessä täytyy ensitapaaminen kaasojen kesken pitää, että saadaan ihan kasvotusten jutella alustavista suunnitelmista. Kesän ajan ollaan kaikki kolme Etelä-Pohjanmaalla, niin tapaaminen olis helppo järjestää.

Pyysin kaasoja kirjeitse. Kummallekin kirjoitin henkilökohtaisen kirjeen, jossa kerroin, miksi haluan juuri heidät kaasoikseni.
Kaaso N:n kanssa ollaan tutustuttu isoskoulutuksessa 9. luokalla. M:n kanssa puolestaan tutustuttiin lukion ekalla. Lisäksi kummatkin kuuluvat lukioaikana syntyneeseen 8 hengen porukkaan, joten tiedän heidän pelaavan hyvin yhteen.
Loppujen lopuksi valinta ei ollut vaikea, koska Maurinkin mielestä nää leidit oli aika itsestään selvä valinta. Toki jokainen mun ystävistä pääsee mukaan hääjärkkäilyihin oman halukkuuden mukaan. Monet jo malttamattomana odottelee polttareita. Itte en välttämättä halua ajatellakaa, mitä tämä touhukaksikko apujoukkojen kans päähänsä saa.

Mun mielestä kaasojen tärkein tehtävä on olla tukena ja rauhoitella pahimmissa stressipuuskissa. Onneksi M valmistunut farmaseutti ja N tuleva lääkäri, joten lupasivat hankkia rauhoittavia tarpeen mukaa, jos bridezilla pääsee valloilleen. Toki tiedän, että nää naiset pystyvät rauhoittamaan mut vaan puhumalla järkeä päähän.

-Elina