sunnuntai 7. tammikuuta 2018

miksi häädieetti?

Edelliseen tekstiin pienenä jatkumona ajattelin vähän valaista teitä rakkaat likijat, miksi kutsun kroppaprojektiani häädieetiksi. Tarkoituksena ei ole kurittaa itseä äärirajoilla ja häiden jälkeen antaa kaiken palata entiselleen. Uskon myös, että löytäisin unelmieni häämekon näilläkin mitoilla vallan mainiosti.

Oon ollut lapsesta saakka pyöreämpi. Se johtunee geeneistä, sillä olin kymmenvuotiaana ilmetty äitini kopio hänen lapsuuskuviin verrattuna. Kertoman mukaan, äiti laihdutti ylä-asteelle mennessään ja on siitä lähtien ollut kapea kuin heinähanko. 

Mulla ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään suurempia liikunnallisia harrastuksia, vaan pitänyt peruskuntoa yllä maatilalla varttuneena ja heppatyttönä suoraan sanottuna paskaa lapioimalla. Sen lisäksi meillä oli melkein kahden kilometrin matka kotoa linja-autopysäkille, joten siinä tuli mukava jokapäiväinen lenkki. Kävimme myös satunnaisesti äidin kans kävelylenkeillä tai pyöräilemässä. 

Ensimmäisen kerran olen alkanut liikkumaan tosissaan abivuonna lukulomalla. Ensimmäisenä aamulla lähdin lenkille ja sitä jatkui oikeastaan koko kesän ajan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut mikään ilmiömäinen painonpudotus, vaan enemmän oman mielen tasapainossa pitäminen. Tietenkin kiinteytymistä tapahtui siinä ikäänkuin sivutuotteena. 
tammikuu 2015 
Maurin kanssa tavattuamme kesän lopulla 2014 jäi kuntoprojekti taka-alalle.

Taisi olla 2016 tammikuu, kun hankin ensimmäisen salijäsenyyteni. Sainkin hyviä tuloksia ja pääsin oman ulkonäköni kanssa sinuiksi. Treeni-into kuitenkin laantui 2016-2017 taitteessa koulun kiireisyyden, muuton ja ensimmäisen virallisen työpaikan myötä, enkä enää viimevuoden lopulla ollutkaan enää niin tyytyväinen habitukseeni.

Miksi siis häädieetti? Ensinnäkin haluan palata siihen aktiiviseen elämäntyyliin, jota olen aika-ajoittain harrastanut. Sen lisäksi on laihduttaminen ollut niin monesti päämääränä elämässäni, että on aika saada se tapahtumaan. Kolmenneksi tulevaisuudessa, mikäli lapsia siunaantuu, haluan olla se äiti, joka jaksaa juosta ylivilkkaan pojan perässä, eikä hengästyä ensimmäisistä askelista.
joulukuu 2017
Kuvia vertailemalla voidaan huomata, että noin kolmen vuoden aikana mun kasvonpiirteet on muuttuneet (kenties naisellistuneet?) roimasti, mutta muuten keho ehkä hieman rehevöitynyt. Innolla odotan, millaisia tuloksia tällä dieetillä on. Varsinkin, kun Maurikin on innostunut ainakin kerran viikkoon lähtemään mun kans lenkille ja syömään kasvispainotteisemmin.

-Elina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti